Tää on kolmas teksti jota kirjotan, mulla on 100 ikuisuus blogipostaus projektia luonnoksena, asioista joista haluisin puhua, kunhan vaan löydän niille kaikille ajatuksille oikeet sanat. Mut silti, se tärkein.
Mitä kuuluu?
Ehkä tylsä vastaus mut mulle kuuluu hyvää. 3 viikkoa uudessa duunissa ja tarpeeks aikaa levätä. En oo ees tajunnu kuinka paljon oon tarvinnu aikaa itselleni. Mun on pitäny ottaa happea ja oon sitä yrittäny paniikissa haukkoa pitkin kevättä. Ahdistunu, kärsiny uniongelmista, tuntenu riittämättömyyttä ja usein myös jopa vihannut itseäni. Jotenkin oon selvinny ilman sen pahempaa loppuun palamista tai romahtamista, mut en mä oo voinu hyvin. En oo ollu oma itseni, jaksanu huolehtia itsestäni tai omasta ulkonäöstäni. En oo ollu kiinnostunu asioista jotka mua inspiroi tai joissa haluan kehittyä. Oon vaa sokeena koittanu selvitä sen kaiken ahdistuksen ja riittämättömyyden tunteen keskellä. Toisaalta en vaan välittäny vaikka mun ois pitäny.
Kun mä vihdoin sain aikaa hengittää, musta tuntu ku raskas taakka ois vierähtäny mun hartioilta. Musta tuntuu taas hyödylliseltä, musta tuntuu hyvälle herätä aamulla. Musiikki kuulostaa hyvältä ja mä jaksan taas jutella ihmisten kanssa. Kai tässä nyt on sit kohdillaa joku henkinen fengshui tai jing ja jang tai vaikka zen cafe tai ihan mikä vaan. hyvältä tuntuu kuitenkin.
Tulevaisuus tuntuu toiveikkaalta. En oikein tiiä mitä mä tekisin tai mistä itteni löydän vuoden tai kahden päästä mut otan itselleni aikaa miettiä. Harrastan ja teen juttuja joista tykkään. Yritän pitää rutiineja yllä ettei pakka hajoo käsiin.
Siin mä, ihan hyvillä mielin viime keväänä. Kyllä kevääseen mahtu monta hyvääki hetkee onneks.
Jos oon oikein reipas ni voisin alkaa vaikka pitää jotain kesäpäiväkirjaa tähä blogiin. Täl tahdil seuraava teksti tulee teille vasta syksyllä. :D Mut katellaan.
