Viikon kuulumisia

Mul on ollu taas tosi stressin täyteinen ja huonosti nukuttu viikko. En oikein oo edes varma mistä kaikki stressi kumpuaa mut veikkaan et se on suurimmaks osaks ollu unettomuuden sivutuote. Oon myös nähny paljon ahdistavia unia. Viime yönä näin unta että leikkasin mun hiukset koska halusin ja hetken päästä mietin mitä olin mennyt tekemään. Kaduin asiaa ja mietin vaan kuinka monta vuotta kestää että mun hiukset on taas pitkät. itkin ja mietin että MITÄ MÄ OLIN MENNY TEKEMÄÄ? Ehkä mä en oikeessa elämässä ees suris asiaa noin paljo, hiukset on kuitenki vaan hiukset. Unessa se oli todella ahdistava kokemus. 

     Ens viikko onneks helpottaa ja löytyy myös päiviä jolloille en oo suunnitellu mitään. Nyt on ollu about joka päivä jotain, Ja oon kyllä joutunu vähä luovimaan aikatauluja ja kun en todellakaan oo mikään hyvä aikatauluttamaan omia tekemisiäni ni stressiähän tässä on vaan aiheutunu ja alisuorittamista siitä mihin tähtäs. Ja huvittavaa että oon omasta mielestäni "alisuoriutunu" ja jopa vähän pettyny itseeni kun olen kuitenki hoitanu yhtä asiaa lukuunottamatta kaikki hommat mitä piti, eikä mitään vahinkoa oo sattunu, etenkään muille ihmisille. Joten tarkemmin ajateltuna  osa stressiä  on vaa sitä että oon  turhan ankara itselleni. 

Ja asia jonka jätin tekemättä? Tein oharit kaverille. Ollaan semi uusia kavereita ja nähty harrastuksen ulkopuolella vasta pari kertaa. Unohdin koko asian että sovittiin kahvittelut ja muistin sen vasta seuraavana päivänä. Iski huono omatunto ja kelasin ettei kaveri ollu laittanu mulle mitään viestiä koska oli varmasti loukkaantunu kun musta ei kuulunu mitään. Tapani mukaan sysäsin  tän ikävän asian sivuun ja se jäi vaivaamaan. Nähdään kuitenki loppuviikosta treeneissä ni pyydän sit anteeks ja otan vastaan kaikki ikävät sanat siitä kuinka paska ihminen oon etten uistanu edes ilmottaa mitään. Asia alko tuntuu turhan isolta kaiken työhön liittyvän stressin ja väsymyksen ohella.

 Eilen nähtiin treeneissä ja heti ku astuin ovesta sisälle,  kaveri huus että mitä maanantaina tapahtu? Vastasin et en tiiä, anteeks mä unohin koko asian.  Sain vastaukseks että "joo, sama homma, herätin tyttären kouluun, olin pari tunti hereillä ja nukahdin sohvalle.. heräsin monen tunnin päästä ja ajattelin että kun et soittanu niin mennään joku toinen päivä. :) " Sovittiin uudet kahvittelu viikonlopulle. Ja taas, tein kärpäsestä härkäsen ja olis vaan pitäny samantien laittaa viestiä eikä sysätä ikävä asia sivuun, ja miettiä että no myöhemmin.  Oma hölmöys yllättää. Argh, kauan kestää et kasvan aikuiseks? Toivottavasti ei kauan, ois kiva olla järjestelmällinen ja tehokas ja hoitaa asiat niinku aikuiset hoitaa. Eiku tää taiskin olla osaks persoona, luonne ja opettelu-kysymys. Ja ainoo johon voin vaikuttaa on asioide oppiminen. Sitä en oo vielä selvittäny miten järjestelmällisyyden ja täsmällisyyden oppiminen onnistuu parhaiten. 

Meillä on nuuten boxilla crossfit kisat. Ihan vaan leikkimieliset, mut kilpailut silti. Mun treenit ja kehonhuolto on ollu viimeaikoina huonolla hapella kun on ollu "vähän kaikkea" ja alko jo harmittaa että nyt mun suoritus on varmaan ihan surkee huomenna. No tuskimpa on ja sitäpaitsi, crossfit on mun harrastus ja mä en todellakaan nosta kovimpia painoja ja tee parhaita tuloksia. Ei ole tarkotus, ei oo koskaan ollut. Mun harrastusten tarkotus on tuoda mulle iloa ja mun pitää nauttia tekemisestä, ei pelkästään maximi tuloksista ja nopeiden aikojen tahkoamisesta. Tärkeintä että mulle jää hyvä mieli. Ja yleensä aina jää. Tykkään lajista ja tykkään tyypeistä jotka harrastaa mun kanssa. Mun mielestä ehkä tärkein juttu on hyvä ryhmähenki ja tuolla ainakin kannustetaan kaikkia tasosta riippumatta. Tehään yhessä jokanen oman tason mukaa, kaikille yhtä rankkaa. Vaikka mulla ois huomenna vähän huono fiilis ja jännittäis, tai  lajit saattaa olla mulle teknillisesti vaikeita, niin voin silti olla varma et saan kannustusta ja paiskataan kättä hyvästä suorituksesta. Paras mihin huomenna pystyn. Ja lupaan olla tyytyväinen!

Tuhosin tänään mun kämmenet treeneissä ku en oo vieläkä muistanu ostaa niitä hanskoja tai lämsiä.. noh, toivottavasti ei vaivaa huomenna :D

Mut hyvää viikonloppuu kaikille, koittakaa levätä jos sellaselle on mahollisuus ja jos viikonloppu on työntäyteinen niin tsemppiä! :)

Vähän joulusta ja venezuelalaista ruokaa.

Ensi vähän asiaa tästä päivästä. Sunnuntai. Lepopäivä. Oon koko elämäni tehny vuorotyötä ja sunnuntai on aina ollu vaan päivä muiden joukossa. "Sunnuntaiahdistus" on mun onneks ollu tuntematon käsite. Mut nyt ku viikonlopuista on saanu nauttia vapaana ni onhan nää sunnuntai ikäviä. Vaikka mulla on huominen vapaa ni tuntuu että ei jaksais siirtyä uuteen viikkoon ja maailma on pysähtyny ihan vaan koska sunnuntai. Kaupat on kiinni ja kaupungilla on suhteellisen hiljasta. Ja sitäpaitsi tuntuu kropassa  pitkälle venyny eilis ilta, vaikkei tässä nyt mitään hirveetä krapulaa oo ollu missään vaiheessa. Aika skarppina kävelin päivällä 3km keskustaa hakemaan mun skootteria.

Mut toisaalt nautin mun olosta ettei tarvi tehdä mitään. Viihdytän itteeni kaikella aivottomalla toiminnalla, selailemalla vaikka youtubea.  Jossai vaiheessa havahtuu että mitä helvettiä mä täältä oikein haen ja miks katon näitä videoita? Havahduin ite tilanteeseen ku aloin googlettaa paljon Steel pan maksaa. Kuulostaa ihan ruoanlaitto välineeltä, mut se on soitin! Ja mä haluaisin osata soittaa sitä. Oikee Steel pan  tai Steel drum maksaa monta tonnia joten haaveeks taitaa jäädä. Kyse on siis alla olevasta soittimesta. Heh, ois vaan siistiä osata jotain taitoja joita ei moni osaa. Uuden opettelu on sitäpaitsi aina hauskaa. Etenki alussa kun kehittyy nopeesti.  Ja hei aika karibian meren soudit, pääsispä hetkeks pois täält tällä hetkellä kostealta ja tuuliselta Aurinkorannikolta.

         

Selailin myös myytäviä asuntoja tästä läheltää ja haaveilen että mulla joskus ois joku iso huvila uima-altaalla. Ja oikeestaan  tossa meijän naapurissa ois kerrostalossa ihan mun unelma asunto. mut se taas maksaa 40 kertaa enemmän ku hyvä Steel drum joten haaveks jää sekin. Alla muuten viikon ainoa "selfie" jossa esiinnyn, oon maailman laiskin ottamaan kuvia itestäni tai oikeestaan yhtään mistään.

 Sää on täällä  ihan hirvee tähän aikaan vuodesta. Tuulee koko ajan ja on tosi koleaa. Vielä ei oo satanu paljoa mut ens viikoks ois luvattu joka päivälle sadetta. Toisaalta useinkaan ennustukset ei pidä paikkaansa yhtään, välillä saattaa sataa vaikkei missään ois niin ennustettu ja välillä kun pitäis sataa niin ei sada koko päivänä.  Et tiiä sitte. Jouluvaloja on alettu asentaa ja pari viikkoa ni ne sytytetää. Raikas syksyne (eli kylmä ja ärsyttävä) sää tuo kyl joulufiilistä. Ikävöin joulutorttuja ja glökiä. Pakko ehkä huomenna käydä ostamassa luumuhilloa ja muut tarpeet.

Mut elämässä menee ihan mukavasti. Aika menee nopeesti ja ei oikeastaan haittaa yhtään. En pääse joulun jälkee suomeen niinku olin suunnitellu, nyt ei oo rahaa, mut ehkä myöhemmin keväällä. Vietetään joulu kahestaan sergion kanssa. En oikein tiiä vielä miten me se vietetään, mitä syödään vai mennäänkö johonki syömään suomalainen jouluateria.
   Viime vuonna anoppi teki joulun jälkeen Hallacoita. Klikkaamalla pääsee englannin kieliseen wikipedia artikkeliin kun suomeks tietoa ei juuri löydy. Ei edes yhtään reseptiä.  Siis Hallaca on  ruoan nimi. Venezuelalainen jouluruoka. Se on banaanin lehteen kääritty maissijauho "taikinakuoressa" oleva lihalla täytettyä juttu. Aika vaikee selittää ja niiden valmistukseen menee kauan mut viimenen valmistusprosessi ennen syömistä on keittäminen. On aika tavallista että joulun aikaan tehdystä isosta määrästä osa hallacoista laitetaan keittämistä vaille pakkaseen ja niitä syödään sit pitkin kevättä kyllästymiseen asti. Vähän ku meillä joulukinkkua ja sen jälkeen tehään vielä hernekeitto kinkun roippeista. En löytäny Hallacoista yhtään kuvaa ni etsin googlesta, havainnollistaa ehkä parhaiten millasesta ruoasta on kyse.


Ne oli mun mielestä tosi hyviä ja haluaisin kyl oppia tekemään. On kestäny hetki tottua maissin ja maissijauhojen makuun ruoissa mut tarpeeks monta arepaa kun syö ni erikoisuus häviää aika nopeesti.
 Arepa on myöskin venezuelalainen ruoka, Sekin maissijauhosta tehty "leipä" joka paistetaan pannulla ja sen jälkeen avataan ja täytetään eri täytteillä. Muistuttaa ulkonäöltä ehkä pitaleipää. Mut tosi hyvänmakunen jos tekee jotkut hyvät täytteet. sinne voi sisälle laittaa oikeestaan ihan mitä vaan. Viimeks tein täytteen kanasta ja lisäsin  vielä avokaadoa, juustoa ja creme fraicea. Ehkä mun pitäs tehdä arepan valmistuksesta videoi youtubeen. Saa nähä.

No ihan näin siistiltä ei mun tekemät arepat näytä kun tää minkä söin yhessä ravintolassa. Sairaan hyviä ne on silti!

Mut tulevaisuudesta vielä, Tammikuussa lähetään käymään Bilbaossa. Hiton pitkä bussimatka tiedossa mut odotan jo innolla!

Voidaanko paremmin jos tehdään vähemmän töitä?

Microsoft lyhensi Japanissa työviikon nelipäiväiseksi: myynti kasvoi 40 prosenttia

4 päiväinen työviikko. Hyötyjä lyhyemmästä työviikosta näyttäis tulevan etenkin luovilla aloilla kun palautumiseen jää enemmän aikaa. Kiire, stressi ja suorituskeskeinen ympäristö toimii tehokkaana luovuuden tappajana. Uskallan väittää että lyhyemmästä työviikosta ja pidemmästä palautumisesta on hyötyä myös vähemmän luovilla aloilla ja duunari ammateissa. Miltä kuulostaa enemmän aikaa perheelle, harrastuksille tai itsensä kehittämiselle? Aika hyvältä eikö? Pysyisikö motivaatio korkeammalla kun uurtaminen palkittisiin pidemmällä lepoajalla? Mut tottuuko ihmiset liian hyvään? Tuleeko lyhyemmästä työajasta uusi normaali? 

Luovuuden paras katalyytti on tylsistyminen ja  monotoninen tekeminen. Jatkuvan suorittamisen ja TO DO - listan täyttäminen stressaa ja vie tilaa ideoinnilta ja innovatiivisuudelta. Ne ajanjaksot kun olen tehnyt paljon töitä, en oikeastaan edes muista mitä tein, paitsi töitä. Kutsutaan kai oravanpyöräksi. Oma kokemus pitkittyneestä stressistä ja kovasta työtahdista sai ajattelemaan ettei alalla ole mulle enää mitään annettavaa. Uuden oppiminen tai suorituksen parantaminen ei kiinnostanut. Tunteen omaa työtä ja sen tärkeyttä kohtaan oli lähinnä "samaa paskaa päivästä toiseen".  Samat seinät kaatuu päälle joka päivä. Ei jaksa enää yrittään kun keskinkertanen menee läpi ja huomenna jatkuu samanlaisena. Miksi tulisin 15 minuuttia aikasemmin työpaikalle valmistautumaan työpäivään tai jäisin illalla auttamaan työkaveria? Miksi kehittelisin uutta tai yrittäisin enemmän jos lopputulema on vaan lisätyötä ja stressiä itselle. Ei jaksa yrittää. 

Mut jos 4 päiväinen työviikko tai lyhyemmät työpäivät on uusi normaali, tottuuko keho kevyempään työhön ja loppuun palaminen on yhtä tavallista kuin nytkin? Suomen 5 päivää töitä ja 2 vapaata viikossa on luksusta verrattuna espanjan ravintola-alan työkulttuuriin. Työehdot on käytännössä samat. lukuunottamatta palkkaa, pyhä- ja iltalisiä. Todellisuus on kuitenkin kaukana työehdoista  ja on normi tehdä 48 tuntia viikossa yhdellä vapaapäivällä. 800e/kk palkkaa.  Ei ole tahoa joka valvoo täyttyykö työehdot, ei ole liittoa johon soittaa jos teetetään ilmaisia ylitöitä. Helpoin vaihtoehto on soittaa lakimiehelle tai vaihtaa työpaikkaa. Lakimies on kallis joten täytyy vaihtaa työpaikkaa. Espanjassa työttömyysaste on tuplat verrattuna suomeen. Ei oo helppo vaihtaa työpaikkaa kun työttömyystuki on kerrytettävä työnteolla ja uutta työpaikkaa paremmilla eduilla on vaikea löytää. Ihmiset elää sitä arkea ja todellisuutta valittamatta tai osottamatta mieltä. Jos mä en halua tehä tätä työtä, joku muu tekee sen. Suomen 5 päivää viikossa ja liittojen määrittämät työehtosopimukset kuulostaa aika mahtavalta. Joku oikeasti huolehtii että saan sen mikä mulle kuuluu. Kaksi vapaapäivää viikossa  ei oo kaikille mahdollisuus. Mikäli meiltä vietäs edut ja liitot lakkautettas, tulis meteliä. Mikäli työaikaa lyhennettäisiin ja palkka pysyisi samana, tottuisko ihmiset liian hyvään? Tulisko meistä laiskoja ja stressin sietokyky laskis olemattomiin? En tiedä. Olis hauska lukea tutkimusta aiheesta miten ihminen sopeutuu ja tottuu esimerkiksi  työntekoon ja sen aiheuttamaan paineeseen ja stressiin. Mikä on ihmisen hyvinvoinnin kannalta optimaalinen määrä työtä ja kuinka paljon se vaihtelee ihmisestä riippuen. Kuinka paljon työkulttuuri vaikuttaa? Tulisko meistä lyhyemmällä työajalla saamattomia?

Ihmisiä hukkuu stressiin ja suorittamiseen. Monella ois potentiaalia parempaan ja itsestään sain enemmän irti jos sille olis aikaa. Mut se on liian monelle pelkkä utopia. etenkin matalapalkka aloilla. 

Oon tehnyt nyt osa-aikasta duunia ja mulla on töitä 2-5 päivää viikossa. Mun motivaatio mennä töihin on ihan toisenlainen. Oon löytäny ruoan uudestaan, ja musta on alkanu taas tuntua että olen hyvä jossain. Oon onnekas kun pääsin työhön jossa oon päässy myös hyödyntämään omaa osaamista enemmän. Mulla on paljon taitoja jotka on jääny käyttämättä kun ei vaan oo jaksanut tai saanu mahollisuutta käyttää niitä. Mulla on enemmän vapaa-aikaa ja oon opiskellu espanjaa, oon kehittyny treenatessa ja mä nukun paljon paremmin. Koti pysyy siistimpänä, oon tavannu ystäviä ja ollu sosiaalisempi. Myös sergio tekee tällä hetkellä olosuhtteisen pakosta puolikasta työaikaa. Riidellään vähemmän.  Kuulostaa aika ideaalilta tilanteelta? Mulla ois myös aikaa ottaa espanjan kielen lisäks toinen opiskeluprojekti. 

 80 euron vapaapäivä – paljonko palkkasi laskisi, jos tekisit nelipäiväistä työviikkoa?

Paljon mulla jää rahaa käteen? No ei juuri jää. Matalapalkka-aloilla lyhyempi työaika takaa kädestä suuhun elämistä ja stressiä yllättävistä menoista. Vapaa-aika on helvetin kallista. Rahaa mulla ei nyt juuri ole mut pärjään. Tää ei voi jatkua ikuisesti koska oravanpyörä  ja isommat tulot mahdollistaa aikalailla asioita elämässä. En oo materian tai suuren omaisuuden perään, osaksi opitusta tavasta elää pienellä rahalla, mut ei oo elämää ihmiselle kitkutella ja laskea jokasta penniä kun 200e yllättävä lasku laittaa koko talouden retuperällä ja jälkiä korjaillaa useampia kuukausia. Antaa näkemystä elämästä jolloin osa-aikatyöt tai työttömyys ei ole oma valinta. 

Summasummaarun. Ihan hirvee sana mut ei tähän keksi parempaa. Mä voin paremmin mut se maksaa paljon. On kyllä ollu jokasen pennin arvonen kokeilu elämässä. Moni yritys vois saaha työntekijöistä tehokkaampia ja enemmän irti luovaa puolta jos ihmisillä olis enemmän aikaa. Utopistista, I know. Mulle tää on ollu oma valinta ja oon super onnekas että oon voinu luoda itelleni tän tilanteen,

Uudesta duunipaikasta vielä, oli kiva kuulla lähiesimieheltä siitä että työilmapiiri on tärkeä ja tietyistä asioita pidetään kiinni että työilmapiiri myös pysyy hyvänä. Luottavainen olo siihen että asioita puhutaan ja kaikki on työntekijöinä samanarvoisia. 

Seuraavaks ajattelin puhua rahasta, paljon oon tienannu viime vuonna, paljon saan palkkaa ja mihin mulla rahaa menee. Oon ollu myös tilanteessa jossa mulle maksettiin vähemmän palkkaa kun muille. Perusteettomasti. Joten rahasta avoimesti puhuminen voi olla ihan paikallaa.

Ei kai muuta :D epämääräistä pohdintaa taas.