Diippii itsetunto kelailua.

Sergio toitottaa mulle usein "Please  Laura try to relax!"
Oon se tylsimys joka ei välillä, tai no oikeestaan aika usein, osaa rentoutua, vaikka ois lupa. Huominen huolettaa jo valmiiks.
Mä oon stressaaja, huolehtija ja murehtija. "Ahdistun" helposti ja ennen ku mitään on edes ehtiny tapahtua, oon jo vatvonu asioita monta päivää. Mun on vaikee keskittyä ja olo on epävarma. Vaikka mitään ei olisi edes tapahtunut. 

"Ollaan saatu paljon palautetta, joten huomenna töissä palaveri klo x henkilöiden z ,d ,g ja y kanssa.."

Tapahtumasta on joa aikaa. Mun pahin painajainen. En edes tienny koskeeko asia  suoranaisesti minua, ruokalistaa, tuotteita, annosten esillelaittoa, kokoa, ruoanvalmistusmenetelmiä, kehitetäänkö jotain, poistetaanko listalta annoksia vai olenko tehny työni huonosti? Saatan saada jopa varoituksen tai potkut. Hetken aikaa mietin niitä kaikkia tilanteita joissa asiakas olisi voinu valittaa jostain. Oikeastaan olin ehkä hoitanu työni  viimeaikoina aika huonosti. Ehkä olin liian hidas ja vaikka tein parhaani, asiakas ei saanut mitä odotti. Kaikki muut on varmasti tehneet asiat paremmin kuin minä. Ehkä mua pidetään nyt tyhmänä ja osaamattomana työntekijänä joka suoriutuu kaikesta vaan rimaa hipoen eikä olla varmoja, kannattaako mua enää edes pitää töissä. Kentien vastassa on julkinen nöyryytys työkavereiden edessä.

Kukaan ei ole aijemmin sanonut mitään. Ehkä mun olis pitäny tajuta. Ehkä ne on sanonu asioita mulle epäsuorasti mutta mä en ole vaan taas ymmärtäny ja ne kaikki muut miettii miten mulle voisi asioista sanoa, kun en ymmärrä edes yksinkertaisia vinkkejä. Miksi mä oon aina huonompi kuin muut? Miten voisin suoriutua paremin etten joutuisi silmätikuksi ja ettei tuntus että muut olettas  etten suoriudu asioista kunnolla. 

Onko tuttua? Et ole ainoa, meitä liiaksia stressaavia ylianalysoivia on ainakin me kaksi. Ja valitettavasti uskon että meitä on lisää. Omaa epävarmuutta on vaikea myöntää ääneen kun tuntuu että kaikki muut vaan pystyy asioihin helpommin. Ilman stressiä. Ihan varmasti kaikki muut ajattelee järkevästi, ovat tilanteen tasalla ja tiedostavat 100% omat heikkoudet ja vahvuudet. 

Kun omaa vääristyneen tavan ajatella ja stressata asioista ja lisäksi sen vielä  tiedostaa, ei voi myöskään välttyä miettimästä, olisinko suoriutunut tai ollut parempi jos en olisi stressannut ja miettinyt kaikkia näitä asioita. Ehkä asioiden turha kelailu ja vikojen etsimine itsestä vei kaiken huomion olennaiselta. Mistä voin tietää mikä on olennaista ja mikä ei, jos sittenkin olisi hyvä miettiä asioita. Tiedän että olisi parempi keskittyä positiiviseen ja onnistumisiin.  Mutta suljenko silloin pois asiat joita olisi hyvä kehittää itsessä?   No, en todellakaan tiedä. Uppoan syvemmälle epävarmuuteen. 

Usein mä yritän jäsennellä asiat mittasuhteisiin ja järjestää päässä tai paperilla ja kysyä itestäni nää asiat:

 Mikä o pahinta mitä voi tapahtua? 

Okei, järkevästi ajateltuna mitään niin pahaa ei voi tapahtua ettei elämä jatkuisi. En myöskään halua uskoa että en pystyisi kehittämään itseäni asioissa joista saan palautetta.

Olisiko mun pitäny tajuta että jokin on pielessä? Ei. Jos työyhteisössä ei pystytä antamaan tilanteissa suoraa palautetta ja käydä asioita läpi heti jotta asiat saataisiin korjattua, on se jonku muun häpeä kuin tekijän. On vaikea korjata tilannetta jos tekijä ei itse ymmärrä tai nää jonkun asian olevan pielessä. Turhaa siis stressaa siitä että muut ei puhu asioista suoraan. Ei oo sun vika. Ei jatkuvasti esimerkiksi tarvi yrittää miellyttää muita, ei edes varmuuden vuoksi. 

En voi vaikuttaa asioihin nyt. Miksi siis uhraan ajatuksia asioille joille en voi oikeasti edes tehdä mitään. Eämää on ja se jatkuu työpaikan ulkopuolella. Asiat joihin en voi vaikuttaa nyt, on turhia stressin aiheita. Asioita joihin voin vaikuttaa nyt, niskasta kiinni ja hommiin. 

Oletko selvinnyt tähänkin asti? Ilmeisesti olet kun luet tätä nyt. Luultavasti olet selvinnyt huomattavasti pahemmistakin tilanteista. Maailma ei kaadu tähän. Yks uneton yö asioita kelaillessa ei tapa ketään, vaikka väsymys tekeekin asioista vähän vakavemman tuntusia kun ne oikeesti on. Ainakin 50% ahdistuksesta johtuu siitä, etten nukkunu tarpeeksi. Hengitä syvään.

Ja mitä lopulta oikeasti tapahtui? Menin palaveriin, istuimme alas, keskustelimme hyvässä hengessä. Kävimme läpi palautteet, mietimme miten asioita voitais parantaa ja mitä tehdään jatkossa toisin. MINUN mielipidettä kysyttiin ja sain ääneni kuuluviin jos halusin. Sovittiin asiat ja oltiin yhtä mieltä. Asiat joita käytiin läpi, oli aiheellisia ja tuntui ihan hyvältä että ollaan oikeasti kiinnostuneita miten kehittää toiminta tapoja ja tehdä työtä paremmin. Jäi hyvä mieli ja jännitin turhaan. 

  Myönnettävä että tää oli uutta mulle. Useissa aijemmissa työpaikoissa palaverit oli lähinnä myynti- tai hävikkilukujen läpikäyntiä, pakollista selostus tulevista kampanjoista tai toimipisteiden välisistä myyntikilpailuista.  Eräässä työpaikassa taas palaverit meni lähinnä syyllistäessä, parin tyypin päälle päsmäröinnin ja muiden lyttäämisen hengessä. Olo palaverin jälkeen oli ettei mua taaskaan otettu tosissaan tai en saanut mahdollisuutta kertoa omaa mielipidettä. Huonot kokemukset siitä ettei asioista keskustella tai puhuta suoraa  on vaikuttanu ihan selvästi siihen etten oikein osaa luottaa ihmisiin joiden kanssa tiimityötä olis tehtävä. On ihan mukava huomata että asioista voi keskustella luottamuksella ja vastapuoli on kiinnostunut kuinka asioita tai työtapaa voitais kehittää. Niin sen pitäiskin mennä. Oma luottamus  itseeni on kuitenki hukassa.

Joskus toivois että olis olemassa jokin mittari johon verrata kuinka hyvä tyyppi tai työntekijä olen. Mistä tiedän että mun paras yritys riittää? Joku jolta kysyä voisinko tehdä vielä jotain paremmin.  En tiedä.

Haluun jakaa nää fiilikset siks että mä uskon etten oo näiden kanssa yksin. Oon todella pitkään tuntenu itteni riittämättömäks. Toivon että löytäisin itselleni työn tai alan jolla voisi  kehittää itseäni ja tuntisin itseni hyväksi ja osaisin olla tyytyväinen siihen mitä olen tehnyt ja saanut aikaan. Nyt musta tuntuu että oli asia mikä hyvänsä, niin mulla on parannettavaa tai hienosäädettävää ihan kaikessa.

Hyvä itsetunto ei sulje pois epävarmuuksia. Hyvä itsetunto tekee niiden käsittelystä helpompaa. Oon viime päivinä miettiny onko mulla oikeesti hyvä itsetunto vai onko se vaan mun oma illuusio jossa osaan toistaa sanoja ja tekoja joiden tiedän kuuluvan hyvään itsetuntoon. Tsemppaan muita ja toivon että muut arvostaisivat itseään sellaisena kuin ovat ja näkisivät itsensä kuten minä heidät nään. Inhimillisesti epätäydellisinä, omina, erilaisina arvokkaina ihmisinä, joilla kaikilla on omat heikkoidet ja vahvuudet. Jokainen meistä on ihan yhtä arvokas.  Rehellisesti, itsestäni ajattelen usein toisin.

Ajattelen tulevaisuudesta toiveikkaasti ja uskon että kaikki menee hyvin. Toivon että mä löydän oman paikkani jossa mulla on hyvä olla. ♥

Loppuun huomio jälkikäteen: voiko oma vahvuus olla se että on julkisesti heikko? :D 

2019

Kooste muutamista mieleen jääneistä hetkistä vuonna 2019. Paljon ehti taas tapahtua 12 kuukaudessa, on ollu paljon hyviä sekä huonoja hetkiä, mut se on elämää. Vuos 2020 menee varmaa samoissa merkeissä. Ehkä toivon hieman tasasempaa tietä ja aikaa itselleni. Tätä postausta suunnitellessa ja tehdessä tajusin et mun on tosi vaikee muistaa joitain aikoja viime vuodesta. Monet muistiin tallentuneet tapahtumat vaatii aistiärsykkeen, jotta ne palais mieleen. Tässä tapauksessa visuaalisen sellasen esimerkiks kuvien muodossa ja kuviahan mulla oli viime vuodesta tosi vähän. En hirveesti tehny asioita jotka ois vahvasti jääny mieleen tai jotka ois herättäny mussa paljon tunteita.  Muutamia onneks kyllä! Kevät oli etenki tasasen tappavaa aikaa jolloin en juurikaan nauttinu arjesta ja olin jatkuvasti väsynyt. Väsymys heikentää muistia kyl ihan totaalisesti. On ehkä ollut paljon enemmänki hyviä tapahtumia ja asioita elämässä mut ne on vaan jääny vähän kaiken alle ettei niistä oo osannu nauttia.  

Tammikuu

Vuosi alko anopin vierailulla, mun hermot ja oman tilan tarve oli koetuksella kun yksiöön majottuu kolmas ihminen. Olin tosi kireä koko ajan ja en oikein nukkunu kunnolla. En tammikuussa ehtiny treenata juuri yhtään vaikka oisin halunnut. Väsytti ja oli kylmä. Ootin vaan mun suomen lomaa. Tein tammikuussa myös youtubeen dailyvlogeja!

Helmikuu

Helmikuussa kävin suomessa, en oikeesti muista yhtään teinkö sillon jotain muutakin... Töitä ainakin? Suomessa oli ihanaa, hyvät talviset säät ja oli ehkä parasta nähä kaikki kaverit taas pitkästä aikaa.

Maaliskuu

Maaliskuussa kevät alko saapua rannikolle ja mun veli kävi lomalla. Ihan hyvää aikaa, mutten muista juuri muuta, enkä ois muistanu näitäkään ellen olis ensin selannu kaikki viime vuoden kuvat läpi.

Huhtikuu

Huhtikuu... Ei mitään hajua mitä tein.. Mä en oikeesti muista. en kai mitään ihmeellistä. kävin töissä ja yritin selviytyä elämästä. 

Toukokuu

Kansainväliset feriat perinteisesti, lätkän mm-kisat ja kaveri lomalla rannikolla. Semi rankkoja noi hetket ku on joku kaveri täällä, joutuu elää toisen lomassa mukana ja samalla koittaa ite käydä töissä ja elää normi arkea.. mut hauskaa kuitenki!

Kesäkuu

Alotin kesätyöt suomessa. Oli kiva päästä uuteen työpaikkaan, mä stressasin ja olin tosi ahdistunu että mun pitää palata takasin Espanjaan ja jatkaa samassa duunissa jossa olin aijemmin. Olin niin väsyny kaikkeen ja toivoin vaan ettei mun suomen loma loppus ikinä. Ekaa kertaa pitkästä aikaa menin töihin motivoituneena ja mulla oli hyvä olla, en ollu jokasen työpäivän jälkeen ku jyrän alle jäänyt. Ja vaikkei mun vanha työ ollu fyysisesti rankkaa niin ilmapiiri henkisesti aika raskas. Ainoo kuva näyttää olevan ku käytiin  mikkelin lentokentällä! :D 

Heinäkuu

Mut irtisanottiin mun vanhasta duunista. Hartioilta tippu paino ja tuntu että pystyin taas hengittää. Täytin 24 vuotta. Otin itelleni myös toisen duunin extraks ja kävin kokeilemassa keittiöduuneja tarjoilijan työn ohessa. Oli ihan mukavaa vaikka joutukin venymään kahteen paikkaan muutaman viikon. Heitettiin myös yks roadtrip kaverin kanssa.

 

Elokuu

"Olympialaiset" kavereiden kanssa, teemana suomi. Nukuttiin teltassa, kisailtiin joukkueina erilaisissa lajeissa, saunottiin ja käytiin paljussa. Syötiin hyvin!

 

Syyskuu

Takasin kotiin espanjaan. Kriisi parisuhteessa, kolme kuukautta erossa ei oo mikään helppo juttu. Mut  pienen totuttelun jälkee elämä alko taas sujumaan yhessä. Oli kuitenki ihana palata kotiin ja meijän joukkoon liitty kissa nimeltä Neo. Ja mä sain hankittua itselleni silmälasit! Maailma kirkastu yllättävän paljo!

Lokakuu

Lokakuu alko taas Ferioilla ja lähin lomalle Barcelonaan mun suomi-kavereiden kanssa. Oli tosi hauskat 3 päivää ja lähtisin noiden tyyppien kaa ihan koska tahansa uudestaa reissuu! Lokakuussa oli myös Sergion synttärit ja käytiin syömässä hyvin. 

Marraskuu

Autoin kaveria keittiöhommissa ja sain itelleni extraduunin. Marraskuussa treenasin muistaakseni ihan säännöllisesti ja löysin uuen ystävän itselleni. Ehkä parasta ku joidenki tyyppien kanssa vaan klikkaa ja yhteistä juttua riittää, vaikka ollaan kotosin ihan eripuolilta maailmaa ja jonku sattuman kautta löydetään toisemme yhteisestä harrastuksesta. Nii ja kävin juhlimassa yhden toisen ystävän synttäreillä!

Joulukuu

Joulukuu alko meijän salin crossfit kisoilla. Ylitin itseni ja kaikkien muiden odotukset vaikka rikoinki kämmenet ja jätin viimesen lajin kesken. Pääsin silti kolmannelle sijalle ja oon ihan super ylpeä itestäni. Se että mä oon yrittäny aina parhaani. palkittiin vihdoin ihan konkreettisesti mitalilla. Tein vähän duunia ja olin kipee useempaan otteeseen. Nukuin aika huonosti melkein koko joulukuun. Joulukuu meni silti tosi nopeesti mut en oikein päässy yhtään joulufiilikseen. En ehtiny nauttia tai fiilistellä joulua kun olin jotenki koko ajan menossa ja asiat stressas tosi paljon. En taas ehtiny ajatella mitään ja hups, oltiinki jo vuoden vaihteessa. Toisaalta hyvä niin.  Jotenki tuntuu että uus alku. Kevyempi olla. 

Uusvuos vaihtu rauhallisesti kotona. Käytiin kattoterassilla kattomassa raketteja, syötiin himassa hyvin ja oltiin vaa. Toivuin flunssasta ja tänään mulla on vasta ensimmäinen terve päivä. Ruoka maistuu taas eikä silmät ja nenä vuoda koko aikaa. Vähän jo tekis mieli tänään lähtee vielä ulos lenkille, mut taitaa joutuu oottaa huomis iltaan. Oli muuten best herätä ilman darraa, hyvin levänneenä. Taidan olla vähemmistöä tässä asiassa... :D

Toivon että nyt vuonna 2020 mä otan enemmän kuvia, heh oli nimittäin aika vaikee löytää näitä kuvia tähän postaukseen.  En myöskään lisänny kovin montaa kuvaa instagramiin viimevuonna. Ois kiva jos jäis enemmän muistoja asioista mitä on tehny. Aijon jatkaa mun youtube harrastusta taas tänäkin vuonna. Aijon nukkua enemmän ja tehä ihan just niitä asioita mitä huvittaa. Nautin elämästä tänä vuonna toivottavasti enemmän ku viime vuonna. Paljon on työstettäviä ongelmia itseni kanssa ja uskon et asiat selviää ajan kanssa. Jännitän valmiiks jo kesää ja ootan kevättä ja lämpimiä säitä!

Yritän myös päästä eroo ajatuksesta että nää mun asiat, kirjotukset ja sometukset ois jotenki vähemmän tärkeitä ku muiden ihmisten. Oon tosi kova vertailee itseeni muihin ja oon joissain määrin päässy siitä jo pois, mut aika ajoin varsinki luovassa tekemisessä jossa rajoja ei oo asetettu. tunnen valmiiks epäonnistuvani.  Nää mun bloggaukset on ihan yhtä tärkeitä ja turhia ku muidenki. Ja se on ihan tarpeeks!

Btw, jos näissä mun teksteissä on kauheesti kirjotusvirheitä ni se johtuu ihan siitä etten mä nää niitä. :D antakaa armoa. tiedän et se on aika junttia mutku silmä ei vaan osu aina. 

Viikon kuulumisia

Mul on ollu taas tosi stressin täyteinen ja huonosti nukuttu viikko. En oikein oo edes varma mistä kaikki stressi kumpuaa mut veikkaan et se on suurimmaks osaks ollu unettomuuden sivutuote. Oon myös nähny paljon ahdistavia unia. Viime yönä näin unta että leikkasin mun hiukset koska halusin ja hetken päästä mietin mitä olin mennyt tekemään. Kaduin asiaa ja mietin vaan kuinka monta vuotta kestää että mun hiukset on taas pitkät. itkin ja mietin että MITÄ MÄ OLIN MENNY TEKEMÄÄ? Ehkä mä en oikeessa elämässä ees suris asiaa noin paljo, hiukset on kuitenki vaan hiukset. Unessa se oli todella ahdistava kokemus. 

     Ens viikko onneks helpottaa ja löytyy myös päiviä jolloille en oo suunnitellu mitään. Nyt on ollu about joka päivä jotain, Ja oon kyllä joutunu vähä luovimaan aikatauluja ja kun en todellakaan oo mikään hyvä aikatauluttamaan omia tekemisiäni ni stressiähän tässä on vaan aiheutunu ja alisuorittamista siitä mihin tähtäs. Ja huvittavaa että oon omasta mielestäni "alisuoriutunu" ja jopa vähän pettyny itseeni kun olen kuitenki hoitanu yhtä asiaa lukuunottamatta kaikki hommat mitä piti, eikä mitään vahinkoa oo sattunu, etenkään muille ihmisille. Joten tarkemmin ajateltuna  osa stressiä  on vaa sitä että oon  turhan ankara itselleni. 

Ja asia jonka jätin tekemättä? Tein oharit kaverille. Ollaan semi uusia kavereita ja nähty harrastuksen ulkopuolella vasta pari kertaa. Unohdin koko asian että sovittiin kahvittelut ja muistin sen vasta seuraavana päivänä. Iski huono omatunto ja kelasin ettei kaveri ollu laittanu mulle mitään viestiä koska oli varmasti loukkaantunu kun musta ei kuulunu mitään. Tapani mukaan sysäsin  tän ikävän asian sivuun ja se jäi vaivaamaan. Nähdään kuitenki loppuviikosta treeneissä ni pyydän sit anteeks ja otan vastaan kaikki ikävät sanat siitä kuinka paska ihminen oon etten uistanu edes ilmottaa mitään. Asia alko tuntuu turhan isolta kaiken työhön liittyvän stressin ja väsymyksen ohella.

 Eilen nähtiin treeneissä ja heti ku astuin ovesta sisälle,  kaveri huus että mitä maanantaina tapahtu? Vastasin et en tiiä, anteeks mä unohin koko asian.  Sain vastaukseks että "joo, sama homma, herätin tyttären kouluun, olin pari tunti hereillä ja nukahdin sohvalle.. heräsin monen tunnin päästä ja ajattelin että kun et soittanu niin mennään joku toinen päivä. :) " Sovittiin uudet kahvittelu viikonlopulle. Ja taas, tein kärpäsestä härkäsen ja olis vaan pitäny samantien laittaa viestiä eikä sysätä ikävä asia sivuun, ja miettiä että no myöhemmin.  Oma hölmöys yllättää. Argh, kauan kestää et kasvan aikuiseks? Toivottavasti ei kauan, ois kiva olla järjestelmällinen ja tehokas ja hoitaa asiat niinku aikuiset hoitaa. Eiku tää taiskin olla osaks persoona, luonne ja opettelu-kysymys. Ja ainoo johon voin vaikuttaa on asioide oppiminen. Sitä en oo vielä selvittäny miten järjestelmällisyyden ja täsmällisyyden oppiminen onnistuu parhaiten. 

Meillä on nuuten boxilla crossfit kisat. Ihan vaan leikkimieliset, mut kilpailut silti. Mun treenit ja kehonhuolto on ollu viimeaikoina huonolla hapella kun on ollu "vähän kaikkea" ja alko jo harmittaa että nyt mun suoritus on varmaan ihan surkee huomenna. No tuskimpa on ja sitäpaitsi, crossfit on mun harrastus ja mä en todellakaan nosta kovimpia painoja ja tee parhaita tuloksia. Ei ole tarkotus, ei oo koskaan ollut. Mun harrastusten tarkotus on tuoda mulle iloa ja mun pitää nauttia tekemisestä, ei pelkästään maximi tuloksista ja nopeiden aikojen tahkoamisesta. Tärkeintä että mulle jää hyvä mieli. Ja yleensä aina jää. Tykkään lajista ja tykkään tyypeistä jotka harrastaa mun kanssa. Mun mielestä ehkä tärkein juttu on hyvä ryhmähenki ja tuolla ainakin kannustetaan kaikkia tasosta riippumatta. Tehään yhessä jokanen oman tason mukaa, kaikille yhtä rankkaa. Vaikka mulla ois huomenna vähän huono fiilis ja jännittäis, tai  lajit saattaa olla mulle teknillisesti vaikeita, niin voin silti olla varma et saan kannustusta ja paiskataan kättä hyvästä suorituksesta. Paras mihin huomenna pystyn. Ja lupaan olla tyytyväinen!

Tuhosin tänään mun kämmenet treeneissä ku en oo vieläkä muistanu ostaa niitä hanskoja tai lämsiä.. noh, toivottavasti ei vaivaa huomenna :D

Mut hyvää viikonloppuu kaikille, koittakaa levätä jos sellaselle on mahollisuus ja jos viikonloppu on työntäyteinen niin tsemppiä! :)

Vähän joulusta ja venezuelalaista ruokaa.

Ensi vähän asiaa tästä päivästä. Sunnuntai. Lepopäivä. Oon koko elämäni tehny vuorotyötä ja sunnuntai on aina ollu vaan päivä muiden joukossa. "Sunnuntaiahdistus" on mun onneks ollu tuntematon käsite. Mut nyt ku viikonlopuista on saanu nauttia vapaana ni onhan nää sunnuntai ikäviä. Vaikka mulla on huominen vapaa ni tuntuu että ei jaksais siirtyä uuteen viikkoon ja maailma on pysähtyny ihan vaan koska sunnuntai. Kaupat on kiinni ja kaupungilla on suhteellisen hiljasta. Ja sitäpaitsi tuntuu kropassa  pitkälle venyny eilis ilta, vaikkei tässä nyt mitään hirveetä krapulaa oo ollu missään vaiheessa. Aika skarppina kävelin päivällä 3km keskustaa hakemaan mun skootteria.

Mut toisaalt nautin mun olosta ettei tarvi tehdä mitään. Viihdytän itteeni kaikella aivottomalla toiminnalla, selailemalla vaikka youtubea.  Jossai vaiheessa havahtuu että mitä helvettiä mä täältä oikein haen ja miks katon näitä videoita? Havahduin ite tilanteeseen ku aloin googlettaa paljon Steel pan maksaa. Kuulostaa ihan ruoanlaitto välineeltä, mut se on soitin! Ja mä haluaisin osata soittaa sitä. Oikee Steel pan  tai Steel drum maksaa monta tonnia joten haaveeks taitaa jäädä. Kyse on siis alla olevasta soittimesta. Heh, ois vaan siistiä osata jotain taitoja joita ei moni osaa. Uuden opettelu on sitäpaitsi aina hauskaa. Etenki alussa kun kehittyy nopeesti.  Ja hei aika karibian meren soudit, pääsispä hetkeks pois täält tällä hetkellä kostealta ja tuuliselta Aurinkorannikolta.

         

Selailin myös myytäviä asuntoja tästä läheltää ja haaveilen että mulla joskus ois joku iso huvila uima-altaalla. Ja oikeestaan  tossa meijän naapurissa ois kerrostalossa ihan mun unelma asunto. mut se taas maksaa 40 kertaa enemmän ku hyvä Steel drum joten haaveks jää sekin. Alla muuten viikon ainoa "selfie" jossa esiinnyn, oon maailman laiskin ottamaan kuvia itestäni tai oikeestaan yhtään mistään.

 Sää on täällä  ihan hirvee tähän aikaan vuodesta. Tuulee koko ajan ja on tosi koleaa. Vielä ei oo satanu paljoa mut ens viikoks ois luvattu joka päivälle sadetta. Toisaalta useinkaan ennustukset ei pidä paikkaansa yhtään, välillä saattaa sataa vaikkei missään ois niin ennustettu ja välillä kun pitäis sataa niin ei sada koko päivänä.  Et tiiä sitte. Jouluvaloja on alettu asentaa ja pari viikkoa ni ne sytytetää. Raikas syksyne (eli kylmä ja ärsyttävä) sää tuo kyl joulufiilistä. Ikävöin joulutorttuja ja glökiä. Pakko ehkä huomenna käydä ostamassa luumuhilloa ja muut tarpeet.

Mut elämässä menee ihan mukavasti. Aika menee nopeesti ja ei oikeastaan haittaa yhtään. En pääse joulun jälkee suomeen niinku olin suunnitellu, nyt ei oo rahaa, mut ehkä myöhemmin keväällä. Vietetään joulu kahestaan sergion kanssa. En oikein tiiä vielä miten me se vietetään, mitä syödään vai mennäänkö johonki syömään suomalainen jouluateria.
   Viime vuonna anoppi teki joulun jälkeen Hallacoita. Klikkaamalla pääsee englannin kieliseen wikipedia artikkeliin kun suomeks tietoa ei juuri löydy. Ei edes yhtään reseptiä.  Siis Hallaca on  ruoan nimi. Venezuelalainen jouluruoka. Se on banaanin lehteen kääritty maissijauho "taikinakuoressa" oleva lihalla täytettyä juttu. Aika vaikee selittää ja niiden valmistukseen menee kauan mut viimenen valmistusprosessi ennen syömistä on keittäminen. On aika tavallista että joulun aikaan tehdystä isosta määrästä osa hallacoista laitetaan keittämistä vaille pakkaseen ja niitä syödään sit pitkin kevättä kyllästymiseen asti. Vähän ku meillä joulukinkkua ja sen jälkeen tehään vielä hernekeitto kinkun roippeista. En löytäny Hallacoista yhtään kuvaa ni etsin googlesta, havainnollistaa ehkä parhaiten millasesta ruoasta on kyse.


Ne oli mun mielestä tosi hyviä ja haluaisin kyl oppia tekemään. On kestäny hetki tottua maissin ja maissijauhojen makuun ruoissa mut tarpeeks monta arepaa kun syö ni erikoisuus häviää aika nopeesti.
 Arepa on myöskin venezuelalainen ruoka, Sekin maissijauhosta tehty "leipä" joka paistetaan pannulla ja sen jälkeen avataan ja täytetään eri täytteillä. Muistuttaa ulkonäöltä ehkä pitaleipää. Mut tosi hyvänmakunen jos tekee jotkut hyvät täytteet. sinne voi sisälle laittaa oikeestaan ihan mitä vaan. Viimeks tein täytteen kanasta ja lisäsin  vielä avokaadoa, juustoa ja creme fraicea. Ehkä mun pitäs tehdä arepan valmistuksesta videoi youtubeen. Saa nähä.

No ihan näin siistiltä ei mun tekemät arepat näytä kun tää minkä söin yhessä ravintolassa. Sairaan hyviä ne on silti!

Mut tulevaisuudesta vielä, Tammikuussa lähetään käymään Bilbaossa. Hiton pitkä bussimatka tiedossa mut odotan jo innolla!

Voidaanko paremmin jos tehdään vähemmän töitä?

Microsoft lyhensi Japanissa työviikon nelipäiväiseksi: myynti kasvoi 40 prosenttia

4 päiväinen työviikko. Hyötyjä lyhyemmästä työviikosta näyttäis tulevan etenkin luovilla aloilla kun palautumiseen jää enemmän aikaa. Kiire, stressi ja suorituskeskeinen ympäristö toimii tehokkaana luovuuden tappajana. Uskallan väittää että lyhyemmästä työviikosta ja pidemmästä palautumisesta on hyötyä myös vähemmän luovilla aloilla ja duunari ammateissa. Miltä kuulostaa enemmän aikaa perheelle, harrastuksille tai itsensä kehittämiselle? Aika hyvältä eikö? Pysyisikö motivaatio korkeammalla kun uurtaminen palkittisiin pidemmällä lepoajalla? Mut tottuuko ihmiset liian hyvään? Tuleeko lyhyemmästä työajasta uusi normaali? 

Luovuuden paras katalyytti on tylsistyminen ja  monotoninen tekeminen. Jatkuvan suorittamisen ja TO DO - listan täyttäminen stressaa ja vie tilaa ideoinnilta ja innovatiivisuudelta. Ne ajanjaksot kun olen tehnyt paljon töitä, en oikeastaan edes muista mitä tein, paitsi töitä. Kutsutaan kai oravanpyöräksi. Oma kokemus pitkittyneestä stressistä ja kovasta työtahdista sai ajattelemaan ettei alalla ole mulle enää mitään annettavaa. Uuden oppiminen tai suorituksen parantaminen ei kiinnostanut. Tunteen omaa työtä ja sen tärkeyttä kohtaan oli lähinnä "samaa paskaa päivästä toiseen".  Samat seinät kaatuu päälle joka päivä. Ei jaksa enää yrittään kun keskinkertanen menee läpi ja huomenna jatkuu samanlaisena. Miksi tulisin 15 minuuttia aikasemmin työpaikalle valmistautumaan työpäivään tai jäisin illalla auttamaan työkaveria? Miksi kehittelisin uutta tai yrittäisin enemmän jos lopputulema on vaan lisätyötä ja stressiä itselle. Ei jaksa yrittää. 

Mut jos 4 päiväinen työviikko tai lyhyemmät työpäivät on uusi normaali, tottuuko keho kevyempään työhön ja loppuun palaminen on yhtä tavallista kuin nytkin? Suomen 5 päivää töitä ja 2 vapaata viikossa on luksusta verrattuna espanjan ravintola-alan työkulttuuriin. Työehdot on käytännössä samat. lukuunottamatta palkkaa, pyhä- ja iltalisiä. Todellisuus on kuitenkin kaukana työehdoista  ja on normi tehdä 48 tuntia viikossa yhdellä vapaapäivällä. 800e/kk palkkaa.  Ei ole tahoa joka valvoo täyttyykö työehdot, ei ole liittoa johon soittaa jos teetetään ilmaisia ylitöitä. Helpoin vaihtoehto on soittaa lakimiehelle tai vaihtaa työpaikkaa. Lakimies on kallis joten täytyy vaihtaa työpaikkaa. Espanjassa työttömyysaste on tuplat verrattuna suomeen. Ei oo helppo vaihtaa työpaikkaa kun työttömyystuki on kerrytettävä työnteolla ja uutta työpaikkaa paremmilla eduilla on vaikea löytää. Ihmiset elää sitä arkea ja todellisuutta valittamatta tai osottamatta mieltä. Jos mä en halua tehä tätä työtä, joku muu tekee sen. Suomen 5 päivää viikossa ja liittojen määrittämät työehtosopimukset kuulostaa aika mahtavalta. Joku oikeasti huolehtii että saan sen mikä mulle kuuluu. Kaksi vapaapäivää viikossa  ei oo kaikille mahdollisuus. Mikäli meiltä vietäs edut ja liitot lakkautettas, tulis meteliä. Mikäli työaikaa lyhennettäisiin ja palkka pysyisi samana, tottuisko ihmiset liian hyvään? Tulisko meistä laiskoja ja stressin sietokyky laskis olemattomiin? En tiedä. Olis hauska lukea tutkimusta aiheesta miten ihminen sopeutuu ja tottuu esimerkiksi  työntekoon ja sen aiheuttamaan paineeseen ja stressiin. Mikä on ihmisen hyvinvoinnin kannalta optimaalinen määrä työtä ja kuinka paljon se vaihtelee ihmisestä riippuen. Kuinka paljon työkulttuuri vaikuttaa? Tulisko meistä lyhyemmällä työajalla saamattomia?

Ihmisiä hukkuu stressiin ja suorittamiseen. Monella ois potentiaalia parempaan ja itsestään sain enemmän irti jos sille olis aikaa. Mut se on liian monelle pelkkä utopia. etenkin matalapalkka aloilla. 

Oon tehnyt nyt osa-aikasta duunia ja mulla on töitä 2-5 päivää viikossa. Mun motivaatio mennä töihin on ihan toisenlainen. Oon löytäny ruoan uudestaan, ja musta on alkanu taas tuntua että olen hyvä jossain. Oon onnekas kun pääsin työhön jossa oon päässy myös hyödyntämään omaa osaamista enemmän. Mulla on paljon taitoja jotka on jääny käyttämättä kun ei vaan oo jaksanut tai saanu mahollisuutta käyttää niitä. Mulla on enemmän vapaa-aikaa ja oon opiskellu espanjaa, oon kehittyny treenatessa ja mä nukun paljon paremmin. Koti pysyy siistimpänä, oon tavannu ystäviä ja ollu sosiaalisempi. Myös sergio tekee tällä hetkellä olosuhtteisen pakosta puolikasta työaikaa. Riidellään vähemmän.  Kuulostaa aika ideaalilta tilanteelta? Mulla ois myös aikaa ottaa espanjan kielen lisäks toinen opiskeluprojekti. 

 80 euron vapaapäivä – paljonko palkkasi laskisi, jos tekisit nelipäiväistä työviikkoa?

Paljon mulla jää rahaa käteen? No ei juuri jää. Matalapalkka-aloilla lyhyempi työaika takaa kädestä suuhun elämistä ja stressiä yllättävistä menoista. Vapaa-aika on helvetin kallista. Rahaa mulla ei nyt juuri ole mut pärjään. Tää ei voi jatkua ikuisesti koska oravanpyörä  ja isommat tulot mahdollistaa aikalailla asioita elämässä. En oo materian tai suuren omaisuuden perään, osaksi opitusta tavasta elää pienellä rahalla, mut ei oo elämää ihmiselle kitkutella ja laskea jokasta penniä kun 200e yllättävä lasku laittaa koko talouden retuperällä ja jälkiä korjaillaa useampia kuukausia. Antaa näkemystä elämästä jolloin osa-aikatyöt tai työttömyys ei ole oma valinta. 

Summasummaarun. Ihan hirvee sana mut ei tähän keksi parempaa. Mä voin paremmin mut se maksaa paljon. On kyllä ollu jokasen pennin arvonen kokeilu elämässä. Moni yritys vois saaha työntekijöistä tehokkaampia ja enemmän irti luovaa puolta jos ihmisillä olis enemmän aikaa. Utopistista, I know. Mulle tää on ollu oma valinta ja oon super onnekas että oon voinu luoda itelleni tän tilanteen,

Uudesta duunipaikasta vielä, oli kiva kuulla lähiesimieheltä siitä että työilmapiiri on tärkeä ja tietyistä asioita pidetään kiinni että työilmapiiri myös pysyy hyvänä. Luottavainen olo siihen että asioita puhutaan ja kaikki on työntekijöinä samanarvoisia. 

Seuraavaks ajattelin puhua rahasta, paljon oon tienannu viime vuonna, paljon saan palkkaa ja mihin mulla rahaa menee. Oon ollu myös tilanteessa jossa mulle maksettiin vähemmän palkkaa kun muille. Perusteettomasti. Joten rahasta avoimesti puhuminen voi olla ihan paikallaa.

Ei kai muuta :D epämääräistä pohdintaa taas.