4 päiväinen työviikko. Hyötyjä lyhyemmästä työviikosta näyttäis tulevan etenkin luovilla aloilla kun palautumiseen jää enemmän aikaa. Kiire, stressi ja suorituskeskeinen ympäristö toimii tehokkaana luovuuden tappajana. Uskallan väittää että lyhyemmästä työviikosta ja pidemmästä palautumisesta on hyötyä myös vähemmän luovilla aloilla ja duunari ammateissa. Miltä kuulostaa enemmän aikaa perheelle, harrastuksille tai itsensä kehittämiselle? Aika hyvältä eikö? Pysyisikö motivaatio korkeammalla kun uurtaminen palkittisiin pidemmällä lepoajalla? Mut tottuuko ihmiset liian hyvään? Tuleeko lyhyemmästä työajasta uusi normaali?
Luovuuden paras katalyytti on tylsistyminen ja monotoninen tekeminen. Jatkuvan suorittamisen ja TO DO - listan täyttäminen stressaa ja vie tilaa ideoinnilta ja innovatiivisuudelta. Ne ajanjaksot kun olen tehnyt paljon töitä, en oikeastaan edes muista mitä tein, paitsi töitä. Kutsutaan kai oravanpyöräksi. Oma kokemus pitkittyneestä stressistä ja kovasta työtahdista sai ajattelemaan ettei alalla ole mulle enää mitään annettavaa. Uuden oppiminen tai suorituksen parantaminen ei kiinnostanut. Tunteen omaa työtä ja sen tärkeyttä kohtaan oli lähinnä "samaa paskaa päivästä toiseen". Samat seinät kaatuu päälle joka päivä. Ei jaksa enää yrittään kun keskinkertanen menee läpi ja huomenna jatkuu samanlaisena. Miksi tulisin 15 minuuttia aikasemmin työpaikalle valmistautumaan työpäivään tai jäisin illalla auttamaan työkaveria? Miksi kehittelisin uutta tai yrittäisin enemmän jos lopputulema on vaan lisätyötä ja stressiä itselle. Ei jaksa yrittää.
Mut jos 4 päiväinen työviikko tai lyhyemmät työpäivät on uusi normaali, tottuuko keho kevyempään työhön ja loppuun palaminen on yhtä tavallista kuin nytkin? Suomen 5 päivää töitä ja 2 vapaata viikossa on luksusta verrattuna espanjan ravintola-alan työkulttuuriin. Työehdot on käytännössä samat. lukuunottamatta palkkaa, pyhä- ja iltalisiä. Todellisuus on kuitenkin kaukana työehdoista ja on normi tehdä 48 tuntia viikossa yhdellä vapaapäivällä. 800e/kk palkkaa. Ei ole tahoa joka valvoo täyttyykö työehdot, ei ole liittoa johon soittaa jos teetetään ilmaisia ylitöitä. Helpoin vaihtoehto on soittaa lakimiehelle tai vaihtaa työpaikkaa. Lakimies on kallis joten täytyy vaihtaa työpaikkaa. Espanjassa työttömyysaste on tuplat verrattuna suomeen. Ei oo helppo vaihtaa työpaikkaa kun työttömyystuki on kerrytettävä työnteolla ja uutta työpaikkaa paremmilla eduilla on vaikea löytää. Ihmiset elää sitä arkea ja todellisuutta valittamatta tai osottamatta mieltä. Jos mä en halua tehä tätä työtä, joku muu tekee sen. Suomen 5 päivää viikossa ja liittojen määrittämät työehtosopimukset kuulostaa aika mahtavalta. Joku oikeasti huolehtii että saan sen mikä mulle kuuluu. Kaksi vapaapäivää viikossa ei oo kaikille mahdollisuus. Mikäli meiltä vietäs edut ja liitot lakkautettas, tulis meteliä. Mikäli työaikaa lyhennettäisiin ja palkka pysyisi samana, tottuisko ihmiset liian hyvään? Tulisko meistä laiskoja ja stressin sietokyky laskis olemattomiin? En tiedä. Olis hauska lukea tutkimusta aiheesta miten ihminen sopeutuu ja tottuu esimerkiksi työntekoon ja sen aiheuttamaan paineeseen ja stressiin. Mikä on ihmisen hyvinvoinnin kannalta optimaalinen määrä työtä ja kuinka paljon se vaihtelee ihmisestä riippuen. Kuinka paljon työkulttuuri vaikuttaa? Tulisko meistä lyhyemmällä työajalla saamattomia?
Ihmisiä hukkuu stressiin ja suorittamiseen. Monella ois potentiaalia parempaan ja itsestään sain enemmän irti jos sille olis aikaa. Mut se on liian monelle pelkkä utopia. etenkin matalapalkka aloilla.
Oon tehnyt nyt osa-aikasta duunia ja mulla on töitä 2-5 päivää viikossa. Mun motivaatio mennä töihin on ihan toisenlainen. Oon löytäny ruoan uudestaan, ja musta on alkanu taas tuntua että olen hyvä jossain. Oon onnekas kun pääsin työhön jossa oon päässy myös hyödyntämään omaa osaamista enemmän. Mulla on paljon taitoja jotka on jääny käyttämättä kun ei vaan oo jaksanut tai saanu mahollisuutta käyttää niitä. Mulla on enemmän vapaa-aikaa ja oon opiskellu espanjaa, oon kehittyny treenatessa ja mä nukun paljon paremmin. Koti pysyy siistimpänä, oon tavannu ystäviä ja ollu sosiaalisempi. Myös sergio tekee tällä hetkellä olosuhtteisen pakosta puolikasta työaikaa. Riidellään vähemmän. Kuulostaa aika ideaalilta tilanteelta? Mulla ois myös aikaa ottaa espanjan kielen lisäks toinen opiskeluprojekti.
Paljon mulla jää rahaa käteen? No ei juuri jää. Matalapalkka-aloilla lyhyempi työaika takaa kädestä suuhun elämistä ja stressiä yllättävistä menoista. Vapaa-aika on helvetin kallista. Rahaa mulla ei nyt juuri ole mut pärjään. Tää ei voi jatkua ikuisesti koska oravanpyörä ja isommat tulot mahdollistaa aikalailla asioita elämässä. En oo materian tai suuren omaisuuden perään, osaksi opitusta tavasta elää pienellä rahalla, mut ei oo elämää ihmiselle kitkutella ja laskea jokasta penniä kun 200e yllättävä lasku laittaa koko talouden retuperällä ja jälkiä korjaillaa useampia kuukausia. Antaa näkemystä elämästä jolloin osa-aikatyöt tai työttömyys ei ole oma valinta.
Summasummaarun. Ihan hirvee sana mut ei tähän keksi parempaa. Mä voin paremmin mut se maksaa paljon. On kyllä ollu jokasen pennin arvonen kokeilu elämässä. Moni yritys vois saaha työntekijöistä tehokkaampia ja enemmän irti luovaa puolta jos ihmisillä olis enemmän aikaa. Utopistista, I know. Mulle tää on ollu oma valinta ja oon super onnekas että oon voinu luoda itelleni tän tilanteen,
Uudesta duunipaikasta vielä, oli kiva kuulla lähiesimieheltä siitä että työilmapiiri on tärkeä ja tietyistä asioita pidetään kiinni että työilmapiiri myös pysyy hyvänä. Luottavainen olo siihen että asioita puhutaan ja kaikki on työntekijöinä samanarvoisia.
Seuraavaks ajattelin puhua rahasta, paljon oon tienannu viime vuonna, paljon saan palkkaa ja mihin mulla rahaa menee. Oon ollu myös tilanteessa jossa mulle maksettiin vähemmän palkkaa kun muille. Perusteettomasti. Joten rahasta avoimesti puhuminen voi olla ihan paikallaa.
Ei kai muuta :D epämääräistä pohdintaa taas.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti