Alkuun heti yks fakta. Minkä tahansa uuden asian oppiminen on mahdollista, mikäli se vaan kiinnostaa tarpeeksi. Oma motivaatio ja intressit. Parhaan oppimistuloksen A ja O.
Toinen semi tärkeä asia on tiedon ja taidon ylläpito. Minkä nuorena oppii, voi sen vanhana paremminkin putsata ruosteesta kuin taitaa, ellei tiedot ja taidot ole pysyneet hyvällä huollolla.
Itsenäisesti opiskellessa mulle tuli oikeasti yllätyksenä, että uutta kieltä opiskellessa niitä sanoja on ihan itse opeteltava. Monta. Kertaa. (Tähän mennessä olen pärjänny missä tahansa oppiaineessa tunneilla kuuntelemalla.) Kuvittelen osaavani asioita kerran luettuani. Ja osaankin. Lähimuisti toimii iltaan asti ja muistan lukemani tekstit, uudet sanat ja tehtävät ulkoa. Noh, kysyppä samoja asioita seuraavana aamuna... Oppimistahti hipoo ala-astetta ja ehkä kesään mennessa osaan keskustella edes säästä espanjaksi. Mulle tuottaa myös hankaluuksia kielen käyttäminen. "Puhu ja käytä kieltä" Taitaa olla yleisin neuvo kielen opiskelijoille. Spontaaneja tilanteita kielitaidon harjoittamiselle on hankalaa löytää itsekseen viihtyvänä suomalaisena. Ja entäs jos ne kysyy jotain muuta tai jatkaa keskustelua enkä mä enää ymmärrä? Siinä on mulle muuri jonka yli olis kiivettävä.
Tähän mennessä pisin keskustelu tapahtui sattumalta hississä. Käytin jopa 5 sanan lausetta. Este es perro de mi amiga. Taisi joku artikkeli tai prepositio jäädä matkasta, muttei se niin haitannut mua tai 5-vuotiasta kanssa keskustelijaa. Eniten onneksi kiinnosti mukana ollut koira, ja mikä mun nimi on. Muuta en olisi osannut kertoakkaan, paitsi paljon kello on.
Tähän mennessä pisin keskustelu tapahtui sattumalta hississä. Käytin jopa 5 sanan lausetta. Este es perro de mi amiga. Taisi joku artikkeli tai prepositio jäädä matkasta, muttei se niin haitannut mua tai 5-vuotiasta kanssa keskustelijaa. Eniten onneksi kiinnosti mukana ollut koira, ja mikä mun nimi on. Muuta en olisi osannut kertoakkaan, paitsi paljon kello on.
Sitä pääsin harjottelemaan myöhemmin kun menin yöllä pankkiautomaatille laittamaan käteistä pankkitilille. Automaatin eteen oli majoittautunut humalainen koditon . Mä kurkottelin sen yli automaatille kun se ei viitsinyt siirtyä. Ja sen verran hitaalla näytti äijä käyvän etten uskonut sen ryöstävän mua. Eikä se ehkä siinä kameroitten vieressä olis kovin fiksuakaan. Jossain vaiheessa ukko alkoi mongertamaan epämääräistä siansaksaa. En saanut selvää mutta samaa asiaa se hoki mulle. Siirryin automaatilta ja tajusin ukkelin osottelevan rannekelloaan. Onneks se kävi niin hitaalla et mulla oli hyvin aikaa miettiä miten sanottiinkaan puoli yksi yöllä. Heh ja Ihan oikein sanoinki. Ukkeli oli tyytyväinen ja kiitti.
Mutta mitä enemmän mä oon alkanu ymmärtää kieltä, sitä enemmän mun maailmankuva on laajentunut. Ja tunnen itseni vähemmän ulkopuliseksi kun on edes vähän hajua mitä ympärillä puhutaan. Arkielämässä pelkällä kielen ymmärtämisellä pääsee jo pitkälle. Tietää mihin vastaan sí ja mihin no. Mulla on paljon moikkailu tuttuja harrastusten tai muiden arkisten juttujen puolesta. Moikataan ja vaihdetaan muutamia sanoja englanniksi, mutta yhteistä keskustelukieltä ei sen liiemmin ole. Kun opin kielen, aijon ekana ehkä jutella kaikille niille, joille en oo kielimuurin takia voinut jutella. Vaikka oisin halunnut.
Tehokas tapa oppia kieltä on altistuminen. Vieraan kielen ympäröimänä yritän jatkuvasti ymmärtää ja kuunnella.Toistelen sanoja ja lauseen pätkiä päässä, ymmärtäen merkitykset mutta kääntämättä suomeksi. On palkitsevaa ymmärtää yhä enemmän ja enemmän ja tunnistaa uudet sanat puhekielestä. Andalucian murre kuulostaa välillä aika sössötykseltä ja varsinkin vanhojen ihmisten puhetta on vaikea ymmärtää.
Mutta hitaasti ja varmasti. Kielen opiskelu on mulle myös harjoitusta mun olemattomaan pitkäjänteisyyten. Sitä mä tarvin. Ja oon melko varma että mä opin vielä tän kielen.
Mutta mitä enemmän mä oon alkanu ymmärtää kieltä, sitä enemmän mun maailmankuva on laajentunut. Ja tunnen itseni vähemmän ulkopuliseksi kun on edes vähän hajua mitä ympärillä puhutaan. Arkielämässä pelkällä kielen ymmärtämisellä pääsee jo pitkälle. Tietää mihin vastaan sí ja mihin no. Mulla on paljon moikkailu tuttuja harrastusten tai muiden arkisten juttujen puolesta. Moikataan ja vaihdetaan muutamia sanoja englanniksi, mutta yhteistä keskustelukieltä ei sen liiemmin ole. Kun opin kielen, aijon ekana ehkä jutella kaikille niille, joille en oo kielimuurin takia voinut jutella. Vaikka oisin halunnut.
Tehokas tapa oppia kieltä on altistuminen. Vieraan kielen ympäröimänä yritän jatkuvasti ymmärtää ja kuunnella.Toistelen sanoja ja lauseen pätkiä päässä, ymmärtäen merkitykset mutta kääntämättä suomeksi. On palkitsevaa ymmärtää yhä enemmän ja enemmän ja tunnistaa uudet sanat puhekielestä. Andalucian murre kuulostaa välillä aika sössötykseltä ja varsinkin vanhojen ihmisten puhetta on vaikea ymmärtää.
Mutta hitaasti ja varmasti. Kielen opiskelu on mulle myös harjoitusta mun olemattomaan pitkäjänteisyyten. Sitä mä tarvin. Ja oon melko varma että mä opin vielä tän kielen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti