Sivut

torstai 24. lokakuuta 2019

Miks aina yritän epäonnistua?

Jaahas, blogi on ollu jo 3 viikkoa unohduksissa. Korjataan asia! Kirjotin itseasiassa jo yhden aika pitkän tekstin, jossa lähinnä ruoskin itteäni siitä etten oo ollu tarpeeks hyvä tai saanu tarpeeks asioita aikaan. Etten muka ole motivoitunut tai organisoi asioita tarpeeksi toimivasti. No mitä mun olis pitäny tehdä enemmän? En oo oikeestaan itsekkään varma. Enkä oo varma miten sitten oisin toteuttanu asiat että olisin enemmän tyytyväinen itteeni. Ehkä petyn itseeni varmuuden vuoksi. Koska en voi onnistua oikein missään tai jos onnistun, niin aina voisin olla parempi.  Ärsyttävää pessimismiä kun voisin vaan olla ylpee miten hyvin oon saanu asiat loppujenlopuks toimimaan. 



Tänään jäin itselleni kiinni siitä etten omasta mielestäni voi olla hyvä. Treenin päätteeks venytellessä yks treenikaveri tokas että "You are so strong! u got the best points, almost double than others!" Ja tähän oisin voinu tietysti vastata jotain että kiitos, oon kyllä tehny kovasti töitä ja voin olla ylpee itsestäni! Mutta arvatkaa mitä sanoin? "Yeah, but not enought!". Sain vastaukseks hymyn, tuhahduksen ja pään pyörittelyä. Toivottavasti  mun kommentti kuulosti vaan heitolta viitaten mun kunnianhimoon mut tunnen itseni. Oikeesti sanoin itelleni että Laura sä oisit voinu olla paljon parempi. Moni sai aikasemmista ryhmistä päivällä parempia tuloksia, olisit ehkä voinu yrittää vielä enemmän.  Jäin miettii asiaa.

Oon paremmassa kunnossa ku koskaan. Juoksen kovempaa ja jaksan kauemmin. En oo kokeillu maximipainoja hetkeen. mut huomasin  toissapäivänä että viime kevään maximit ei ehkä pidäkkään enää paikkaansa. Ei oo nimittäin ennen tuntunu 90%  helpolta nostaa. No maanantaina painot tais olla kevyemmät kun normaalisti. koska enhän mä voi olla hyvä. No olen mä. Saan kehuu itteeni että olin tänään ihan loistava, mun tekniikka on kehittyny tosi paljon esimerkiks power snatcheissa (raakatempaus). Mä yritin myös parhaani. Tein täysillä ja en olisi pystynyt parempaan. Saan olla tyytyväinen itteeni.

Voin paremmin ku koskaan. Syön enemmän ja mun hermoja kiristää vähemmän. Nukun myös suhteellisen hyvin. Oon pitäny kodin siistinä, lukenu, opiskellu espanjaa ja tehny lähes joka päivä hyvää ruoka. 

Mun kaikki kasvit ja pihakukat voi edelleen hyvin ja ne on hengissä. Palmu tekee uutta lehtee ja kohta siinä on jopa kaks lehteä vaikka se on ollu kuoleman partaalla useemman kerran ku tuholaiset valtas sen. 

Oon saanu videoita youtubeen. Ja ne on ollu mun mielestä  ihan kivoja. Vaikkei niillä oo paljon katselukertoja niin ne on mun näkösiä ja parasta mihin oon nyt pystyny. Tulevaisuudessa osaan ja ymmärrän enemmän miten olen ja mitä sanon, miten editoin ja silti mun olemus ja persoona välittyis. 

Oon myös oikeesti oppinu espanjaa. Ja alotan nyt toisen kurssin. Ensi viikolla!

Tosin Barcelona reissun video on edelleen kesken. Sekosin päivissä ja yhtäkkiä olikin jos tiistai vaikka luulin että on maanantai ja 21.10 ei ollutkaan sunnuntai.  

Käytiin Fmoksessa syömässä tiistaina. Siellä on kyl ruoka aina hyvää, ja kuvassa mun lemppari, rapu avokado salaatti! Sergiolla oli muuten synttärit maanantaina, vaik luulin että ne on sunnuntaina ja sitten luulin että olin luullut päivän väärin, vaikka olinkin oikeessa. Mut olin silti väärässä päivässä. Tarvisin kai jonku assistentin ja ulkoistasin kaiken arjen organisoinnin. Oon saanu myös uusia kavereita, ihan vahingossa. Ehkä eniten kiitos sergion ku sen kautta oo tutustunu moneen tosi hyvään tyyppiin. Vietettiin synttäreitä latino-kavereiden kanssa. On myös tosi kiva että oon tavannu täällä niin monta tyyppiä joilla kumppani on toisesta maasta ja puhuu eri äidinkieltä. Tunnen itteni astetta normaalimmaks ku suomessa, jossa taidan olla ainoa kaveriporukassa, jolla on ulkomaalanen kumppani. Täällä ei olla kummankaan maassa ja ollaa molemmat ihan yhtä pihalla Espanjan ihmeellisyyksistä, vaikka Sergio puhuuki äidinkielenä espanjaa. 


Kaikki ei aina oo hyvin ja oon mokaillu, tehny tyhmiä asioita, ollu välillä saamaton ja kiukutellu vaan yksin sohvalla. On ollu myös huonosti nukuttuja öitä ja aika monta riitaa sergion kanssa. Mut silti, hyvin menee ja mä oon ihan sairaan siisti tyyppi, Ettäs tiesitte!!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti