Viikon kuulumisia

Mul on ollu taas tosi stressin täyteinen ja huonosti nukuttu viikko. En oikein oo edes varma mistä kaikki stressi kumpuaa mut veikkaan et se on suurimmaks osaks ollu unettomuuden sivutuote. Oon myös nähny paljon ahdistavia unia. Viime yönä näin unta että leikkasin mun hiukset koska halusin ja hetken päästä mietin mitä olin mennyt tekemään. Kaduin asiaa ja mietin vaan kuinka monta vuotta kestää että mun hiukset on taas pitkät. itkin ja mietin että MITÄ MÄ OLIN MENNY TEKEMÄÄ? Ehkä mä en oikeessa elämässä ees suris asiaa noin paljo, hiukset on kuitenki vaan hiukset. Unessa se oli todella ahdistava kokemus. 

     Ens viikko onneks helpottaa ja löytyy myös päiviä jolloille en oo suunnitellu mitään. Nyt on ollu about joka päivä jotain, Ja oon kyllä joutunu vähä luovimaan aikatauluja ja kun en todellakaan oo mikään hyvä aikatauluttamaan omia tekemisiäni ni stressiähän tässä on vaan aiheutunu ja alisuorittamista siitä mihin tähtäs. Ja huvittavaa että oon omasta mielestäni "alisuoriutunu" ja jopa vähän pettyny itseeni kun olen kuitenki hoitanu yhtä asiaa lukuunottamatta kaikki hommat mitä piti, eikä mitään vahinkoa oo sattunu, etenkään muille ihmisille. Joten tarkemmin ajateltuna  osa stressiä  on vaa sitä että oon  turhan ankara itselleni. 

Ja asia jonka jätin tekemättä? Tein oharit kaverille. Ollaan semi uusia kavereita ja nähty harrastuksen ulkopuolella vasta pari kertaa. Unohdin koko asian että sovittiin kahvittelut ja muistin sen vasta seuraavana päivänä. Iski huono omatunto ja kelasin ettei kaveri ollu laittanu mulle mitään viestiä koska oli varmasti loukkaantunu kun musta ei kuulunu mitään. Tapani mukaan sysäsin  tän ikävän asian sivuun ja se jäi vaivaamaan. Nähdään kuitenki loppuviikosta treeneissä ni pyydän sit anteeks ja otan vastaan kaikki ikävät sanat siitä kuinka paska ihminen oon etten uistanu edes ilmottaa mitään. Asia alko tuntuu turhan isolta kaiken työhön liittyvän stressin ja väsymyksen ohella.

 Eilen nähtiin treeneissä ja heti ku astuin ovesta sisälle,  kaveri huus että mitä maanantaina tapahtu? Vastasin et en tiiä, anteeks mä unohin koko asian.  Sain vastaukseks että "joo, sama homma, herätin tyttären kouluun, olin pari tunti hereillä ja nukahdin sohvalle.. heräsin monen tunnin päästä ja ajattelin että kun et soittanu niin mennään joku toinen päivä. :) " Sovittiin uudet kahvittelu viikonlopulle. Ja taas, tein kärpäsestä härkäsen ja olis vaan pitäny samantien laittaa viestiä eikä sysätä ikävä asia sivuun, ja miettiä että no myöhemmin.  Oma hölmöys yllättää. Argh, kauan kestää et kasvan aikuiseks? Toivottavasti ei kauan, ois kiva olla järjestelmällinen ja tehokas ja hoitaa asiat niinku aikuiset hoitaa. Eiku tää taiskin olla osaks persoona, luonne ja opettelu-kysymys. Ja ainoo johon voin vaikuttaa on asioide oppiminen. Sitä en oo vielä selvittäny miten järjestelmällisyyden ja täsmällisyyden oppiminen onnistuu parhaiten. 

Meillä on nuuten boxilla crossfit kisat. Ihan vaan leikkimieliset, mut kilpailut silti. Mun treenit ja kehonhuolto on ollu viimeaikoina huonolla hapella kun on ollu "vähän kaikkea" ja alko jo harmittaa että nyt mun suoritus on varmaan ihan surkee huomenna. No tuskimpa on ja sitäpaitsi, crossfit on mun harrastus ja mä en todellakaan nosta kovimpia painoja ja tee parhaita tuloksia. Ei ole tarkotus, ei oo koskaan ollut. Mun harrastusten tarkotus on tuoda mulle iloa ja mun pitää nauttia tekemisestä, ei pelkästään maximi tuloksista ja nopeiden aikojen tahkoamisesta. Tärkeintä että mulle jää hyvä mieli. Ja yleensä aina jää. Tykkään lajista ja tykkään tyypeistä jotka harrastaa mun kanssa. Mun mielestä ehkä tärkein juttu on hyvä ryhmähenki ja tuolla ainakin kannustetaan kaikkia tasosta riippumatta. Tehään yhessä jokanen oman tason mukaa, kaikille yhtä rankkaa. Vaikka mulla ois huomenna vähän huono fiilis ja jännittäis, tai  lajit saattaa olla mulle teknillisesti vaikeita, niin voin silti olla varma et saan kannustusta ja paiskataan kättä hyvästä suorituksesta. Paras mihin huomenna pystyn. Ja lupaan olla tyytyväinen!

Tuhosin tänään mun kämmenet treeneissä ku en oo vieläkä muistanu ostaa niitä hanskoja tai lämsiä.. noh, toivottavasti ei vaivaa huomenna :D

Mut hyvää viikonloppuu kaikille, koittakaa levätä jos sellaselle on mahollisuus ja jos viikonloppu on työntäyteinen niin tsemppiä! :)

Vähän joulusta ja venezuelalaista ruokaa.

Ensi vähän asiaa tästä päivästä. Sunnuntai. Lepopäivä. Oon koko elämäni tehny vuorotyötä ja sunnuntai on aina ollu vaan päivä muiden joukossa. "Sunnuntaiahdistus" on mun onneks ollu tuntematon käsite. Mut nyt ku viikonlopuista on saanu nauttia vapaana ni onhan nää sunnuntai ikäviä. Vaikka mulla on huominen vapaa ni tuntuu että ei jaksais siirtyä uuteen viikkoon ja maailma on pysähtyny ihan vaan koska sunnuntai. Kaupat on kiinni ja kaupungilla on suhteellisen hiljasta. Ja sitäpaitsi tuntuu kropassa  pitkälle venyny eilis ilta, vaikkei tässä nyt mitään hirveetä krapulaa oo ollu missään vaiheessa. Aika skarppina kävelin päivällä 3km keskustaa hakemaan mun skootteria.

Mut toisaalt nautin mun olosta ettei tarvi tehdä mitään. Viihdytän itteeni kaikella aivottomalla toiminnalla, selailemalla vaikka youtubea.  Jossai vaiheessa havahtuu että mitä helvettiä mä täältä oikein haen ja miks katon näitä videoita? Havahduin ite tilanteeseen ku aloin googlettaa paljon Steel pan maksaa. Kuulostaa ihan ruoanlaitto välineeltä, mut se on soitin! Ja mä haluaisin osata soittaa sitä. Oikee Steel pan  tai Steel drum maksaa monta tonnia joten haaveeks taitaa jäädä. Kyse on siis alla olevasta soittimesta. Heh, ois vaan siistiä osata jotain taitoja joita ei moni osaa. Uuden opettelu on sitäpaitsi aina hauskaa. Etenki alussa kun kehittyy nopeesti.  Ja hei aika karibian meren soudit, pääsispä hetkeks pois täält tällä hetkellä kostealta ja tuuliselta Aurinkorannikolta.

         

Selailin myös myytäviä asuntoja tästä läheltää ja haaveilen että mulla joskus ois joku iso huvila uima-altaalla. Ja oikeestaan  tossa meijän naapurissa ois kerrostalossa ihan mun unelma asunto. mut se taas maksaa 40 kertaa enemmän ku hyvä Steel drum joten haaveks jää sekin. Alla muuten viikon ainoa "selfie" jossa esiinnyn, oon maailman laiskin ottamaan kuvia itestäni tai oikeestaan yhtään mistään.

 Sää on täällä  ihan hirvee tähän aikaan vuodesta. Tuulee koko ajan ja on tosi koleaa. Vielä ei oo satanu paljoa mut ens viikoks ois luvattu joka päivälle sadetta. Toisaalta useinkaan ennustukset ei pidä paikkaansa yhtään, välillä saattaa sataa vaikkei missään ois niin ennustettu ja välillä kun pitäis sataa niin ei sada koko päivänä.  Et tiiä sitte. Jouluvaloja on alettu asentaa ja pari viikkoa ni ne sytytetää. Raikas syksyne (eli kylmä ja ärsyttävä) sää tuo kyl joulufiilistä. Ikävöin joulutorttuja ja glökiä. Pakko ehkä huomenna käydä ostamassa luumuhilloa ja muut tarpeet.

Mut elämässä menee ihan mukavasti. Aika menee nopeesti ja ei oikeastaan haittaa yhtään. En pääse joulun jälkee suomeen niinku olin suunnitellu, nyt ei oo rahaa, mut ehkä myöhemmin keväällä. Vietetään joulu kahestaan sergion kanssa. En oikein tiiä vielä miten me se vietetään, mitä syödään vai mennäänkö johonki syömään suomalainen jouluateria.
   Viime vuonna anoppi teki joulun jälkeen Hallacoita. Klikkaamalla pääsee englannin kieliseen wikipedia artikkeliin kun suomeks tietoa ei juuri löydy. Ei edes yhtään reseptiä.  Siis Hallaca on  ruoan nimi. Venezuelalainen jouluruoka. Se on banaanin lehteen kääritty maissijauho "taikinakuoressa" oleva lihalla täytettyä juttu. Aika vaikee selittää ja niiden valmistukseen menee kauan mut viimenen valmistusprosessi ennen syömistä on keittäminen. On aika tavallista että joulun aikaan tehdystä isosta määrästä osa hallacoista laitetaan keittämistä vaille pakkaseen ja niitä syödään sit pitkin kevättä kyllästymiseen asti. Vähän ku meillä joulukinkkua ja sen jälkeen tehään vielä hernekeitto kinkun roippeista. En löytäny Hallacoista yhtään kuvaa ni etsin googlesta, havainnollistaa ehkä parhaiten millasesta ruoasta on kyse.


Ne oli mun mielestä tosi hyviä ja haluaisin kyl oppia tekemään. On kestäny hetki tottua maissin ja maissijauhojen makuun ruoissa mut tarpeeks monta arepaa kun syö ni erikoisuus häviää aika nopeesti.
 Arepa on myöskin venezuelalainen ruoka, Sekin maissijauhosta tehty "leipä" joka paistetaan pannulla ja sen jälkeen avataan ja täytetään eri täytteillä. Muistuttaa ulkonäöltä ehkä pitaleipää. Mut tosi hyvänmakunen jos tekee jotkut hyvät täytteet. sinne voi sisälle laittaa oikeestaan ihan mitä vaan. Viimeks tein täytteen kanasta ja lisäsin  vielä avokaadoa, juustoa ja creme fraicea. Ehkä mun pitäs tehdä arepan valmistuksesta videoi youtubeen. Saa nähä.

No ihan näin siistiltä ei mun tekemät arepat näytä kun tää minkä söin yhessä ravintolassa. Sairaan hyviä ne on silti!

Mut tulevaisuudesta vielä, Tammikuussa lähetään käymään Bilbaossa. Hiton pitkä bussimatka tiedossa mut odotan jo innolla!

Voidaanko paremmin jos tehdään vähemmän töitä?

Microsoft lyhensi Japanissa työviikon nelipäiväiseksi: myynti kasvoi 40 prosenttia

4 päiväinen työviikko. Hyötyjä lyhyemmästä työviikosta näyttäis tulevan etenkin luovilla aloilla kun palautumiseen jää enemmän aikaa. Kiire, stressi ja suorituskeskeinen ympäristö toimii tehokkaana luovuuden tappajana. Uskallan väittää että lyhyemmästä työviikosta ja pidemmästä palautumisesta on hyötyä myös vähemmän luovilla aloilla ja duunari ammateissa. Miltä kuulostaa enemmän aikaa perheelle, harrastuksille tai itsensä kehittämiselle? Aika hyvältä eikö? Pysyisikö motivaatio korkeammalla kun uurtaminen palkittisiin pidemmällä lepoajalla? Mut tottuuko ihmiset liian hyvään? Tuleeko lyhyemmästä työajasta uusi normaali? 

Luovuuden paras katalyytti on tylsistyminen ja  monotoninen tekeminen. Jatkuvan suorittamisen ja TO DO - listan täyttäminen stressaa ja vie tilaa ideoinnilta ja innovatiivisuudelta. Ne ajanjaksot kun olen tehnyt paljon töitä, en oikeastaan edes muista mitä tein, paitsi töitä. Kutsutaan kai oravanpyöräksi. Oma kokemus pitkittyneestä stressistä ja kovasta työtahdista sai ajattelemaan ettei alalla ole mulle enää mitään annettavaa. Uuden oppiminen tai suorituksen parantaminen ei kiinnostanut. Tunteen omaa työtä ja sen tärkeyttä kohtaan oli lähinnä "samaa paskaa päivästä toiseen".  Samat seinät kaatuu päälle joka päivä. Ei jaksa enää yrittään kun keskinkertanen menee läpi ja huomenna jatkuu samanlaisena. Miksi tulisin 15 minuuttia aikasemmin työpaikalle valmistautumaan työpäivään tai jäisin illalla auttamaan työkaveria? Miksi kehittelisin uutta tai yrittäisin enemmän jos lopputulema on vaan lisätyötä ja stressiä itselle. Ei jaksa yrittää. 

Mut jos 4 päiväinen työviikko tai lyhyemmät työpäivät on uusi normaali, tottuuko keho kevyempään työhön ja loppuun palaminen on yhtä tavallista kuin nytkin? Suomen 5 päivää töitä ja 2 vapaata viikossa on luksusta verrattuna espanjan ravintola-alan työkulttuuriin. Työehdot on käytännössä samat. lukuunottamatta palkkaa, pyhä- ja iltalisiä. Todellisuus on kuitenkin kaukana työehdoista  ja on normi tehdä 48 tuntia viikossa yhdellä vapaapäivällä. 800e/kk palkkaa.  Ei ole tahoa joka valvoo täyttyykö työehdot, ei ole liittoa johon soittaa jos teetetään ilmaisia ylitöitä. Helpoin vaihtoehto on soittaa lakimiehelle tai vaihtaa työpaikkaa. Lakimies on kallis joten täytyy vaihtaa työpaikkaa. Espanjassa työttömyysaste on tuplat verrattuna suomeen. Ei oo helppo vaihtaa työpaikkaa kun työttömyystuki on kerrytettävä työnteolla ja uutta työpaikkaa paremmilla eduilla on vaikea löytää. Ihmiset elää sitä arkea ja todellisuutta valittamatta tai osottamatta mieltä. Jos mä en halua tehä tätä työtä, joku muu tekee sen. Suomen 5 päivää viikossa ja liittojen määrittämät työehtosopimukset kuulostaa aika mahtavalta. Joku oikeasti huolehtii että saan sen mikä mulle kuuluu. Kaksi vapaapäivää viikossa  ei oo kaikille mahdollisuus. Mikäli meiltä vietäs edut ja liitot lakkautettas, tulis meteliä. Mikäli työaikaa lyhennettäisiin ja palkka pysyisi samana, tottuisko ihmiset liian hyvään? Tulisko meistä laiskoja ja stressin sietokyky laskis olemattomiin? En tiedä. Olis hauska lukea tutkimusta aiheesta miten ihminen sopeutuu ja tottuu esimerkiksi  työntekoon ja sen aiheuttamaan paineeseen ja stressiin. Mikä on ihmisen hyvinvoinnin kannalta optimaalinen määrä työtä ja kuinka paljon se vaihtelee ihmisestä riippuen. Kuinka paljon työkulttuuri vaikuttaa? Tulisko meistä lyhyemmällä työajalla saamattomia?

Ihmisiä hukkuu stressiin ja suorittamiseen. Monella ois potentiaalia parempaan ja itsestään sain enemmän irti jos sille olis aikaa. Mut se on liian monelle pelkkä utopia. etenkin matalapalkka aloilla. 

Oon tehnyt nyt osa-aikasta duunia ja mulla on töitä 2-5 päivää viikossa. Mun motivaatio mennä töihin on ihan toisenlainen. Oon löytäny ruoan uudestaan, ja musta on alkanu taas tuntua että olen hyvä jossain. Oon onnekas kun pääsin työhön jossa oon päässy myös hyödyntämään omaa osaamista enemmän. Mulla on paljon taitoja jotka on jääny käyttämättä kun ei vaan oo jaksanut tai saanu mahollisuutta käyttää niitä. Mulla on enemmän vapaa-aikaa ja oon opiskellu espanjaa, oon kehittyny treenatessa ja mä nukun paljon paremmin. Koti pysyy siistimpänä, oon tavannu ystäviä ja ollu sosiaalisempi. Myös sergio tekee tällä hetkellä olosuhtteisen pakosta puolikasta työaikaa. Riidellään vähemmän.  Kuulostaa aika ideaalilta tilanteelta? Mulla ois myös aikaa ottaa espanjan kielen lisäks toinen opiskeluprojekti. 

 80 euron vapaapäivä – paljonko palkkasi laskisi, jos tekisit nelipäiväistä työviikkoa?

Paljon mulla jää rahaa käteen? No ei juuri jää. Matalapalkka-aloilla lyhyempi työaika takaa kädestä suuhun elämistä ja stressiä yllättävistä menoista. Vapaa-aika on helvetin kallista. Rahaa mulla ei nyt juuri ole mut pärjään. Tää ei voi jatkua ikuisesti koska oravanpyörä  ja isommat tulot mahdollistaa aikalailla asioita elämässä. En oo materian tai suuren omaisuuden perään, osaksi opitusta tavasta elää pienellä rahalla, mut ei oo elämää ihmiselle kitkutella ja laskea jokasta penniä kun 200e yllättävä lasku laittaa koko talouden retuperällä ja jälkiä korjaillaa useampia kuukausia. Antaa näkemystä elämästä jolloin osa-aikatyöt tai työttömyys ei ole oma valinta. 

Summasummaarun. Ihan hirvee sana mut ei tähän keksi parempaa. Mä voin paremmin mut se maksaa paljon. On kyllä ollu jokasen pennin arvonen kokeilu elämässä. Moni yritys vois saaha työntekijöistä tehokkaampia ja enemmän irti luovaa puolta jos ihmisillä olis enemmän aikaa. Utopistista, I know. Mulle tää on ollu oma valinta ja oon super onnekas että oon voinu luoda itelleni tän tilanteen,

Uudesta duunipaikasta vielä, oli kiva kuulla lähiesimieheltä siitä että työilmapiiri on tärkeä ja tietyistä asioita pidetään kiinni että työilmapiiri myös pysyy hyvänä. Luottavainen olo siihen että asioita puhutaan ja kaikki on työntekijöinä samanarvoisia. 

Seuraavaks ajattelin puhua rahasta, paljon oon tienannu viime vuonna, paljon saan palkkaa ja mihin mulla rahaa menee. Oon ollu myös tilanteessa jossa mulle maksettiin vähemmän palkkaa kun muille. Perusteettomasti. Joten rahasta avoimesti puhuminen voi olla ihan paikallaa.

Ei kai muuta :D epämääräistä pohdintaa taas. 

Miks aina yritän epäonnistua?

Jaahas, blogi on ollu jo 3 viikkoa unohduksissa. Korjataan asia! Kirjotin itseasiassa jo yhden aika pitkän tekstin, jossa lähinnä ruoskin itteäni siitä etten oo ollu tarpeeks hyvä tai saanu tarpeeks asioita aikaan. Etten muka ole motivoitunut tai organisoi asioita tarpeeksi toimivasti. No mitä mun olis pitäny tehdä enemmän? En oo oikeestaan itsekkään varma. Enkä oo varma miten sitten oisin toteuttanu asiat että olisin enemmän tyytyväinen itteeni. Ehkä petyn itseeni varmuuden vuoksi. Koska en voi onnistua oikein missään tai jos onnistun, niin aina voisin olla parempi.  Ärsyttävää pessimismiä kun voisin vaan olla ylpee miten hyvin oon saanu asiat loppujenlopuks toimimaan. 

Tänään jäin itselleni kiinni siitä etten omasta mielestäni voi olla hyvä. Treenin päätteeks venytellessä yks treenikaveri tokas että "You are so strong! u got the best points, almost double than others!" Ja tähän oisin voinu tietysti vastata jotain että kiitos, oon kyllä tehny kovasti töitä ja voin olla ylpee itsestäni! Mutta arvatkaa mitä sanoin? "Yeah, but not enought!". Sain vastaukseks hymyn, tuhahduksen ja pään pyörittelyä. Toivottavasti  mun kommentti kuulosti vaan heitolta viitaten mun kunnianhimoon mut tunnen itseni. Oikeesti sanoin itelleni että Laura sä oisit voinu olla paljon parempi. Moni sai aikasemmista ryhmistä päivällä parempia tuloksia, olisit ehkä voinu yrittää vielä enemmän.  Jäin miettii asiaa.

Oon paremmassa kunnossa ku koskaan. Juoksen kovempaa ja jaksan kauemmin. En oo kokeillu maximipainoja hetkeen. mut huomasin  toissapäivänä että viime kevään maximit ei ehkä pidäkkään enää paikkaansa. Ei oo nimittäin ennen tuntunu 90%  helpolta nostaa. No maanantaina painot tais olla kevyemmät kun normaalisti. koska enhän mä voi olla hyvä. No olen mä. Saan kehuu itteeni että olin tänään ihan loistava, mun tekniikka on kehittyny tosi paljon esimerkiks power snatcheissa (raakatempaus). Mä yritin myös parhaani. Tein täysillä ja en olisi pystynyt parempaan. Saan olla tyytyväinen itteeni.

Voin paremmin ku koskaan. Syön enemmän ja mun hermoja kiristää vähemmän. Nukun myös suhteellisen hyvin. Oon pitäny kodin siistinä, lukenu, opiskellu espanjaa ja tehny lähes joka päivä hyvää ruoka. 

Mun kaikki kasvit ja pihakukat voi edelleen hyvin ja ne on hengissä. Palmu tekee uutta lehtee ja kohta siinä on jopa kaks lehteä vaikka se on ollu kuoleman partaalla useemman kerran ku tuholaiset valtas sen. 

Oon saanu videoita youtubeen. Ja ne on ollu mun mielestä  ihan kivoja. Vaikkei niillä oo paljon katselukertoja niin ne on mun näkösiä ja parasta mihin oon nyt pystyny. Tulevaisuudessa osaan ja ymmärrän enemmän miten olen ja mitä sanon, miten editoin ja silti mun olemus ja persoona välittyis. 

Oon myös oikeesti oppinu espanjaa. Ja alotan nyt toisen kurssin. Ensi viikolla!

Tosin Barcelona reissun video on edelleen kesken. Sekosin päivissä ja yhtäkkiä olikin jos tiistai vaikka luulin että on maanantai ja 21.10 ei ollutkaan sunnuntai.  

Käytiin Fmoksessa syömässä tiistaina. Siellä on kyl ruoka aina hyvää, ja kuvassa mun lemppari, rapu avokado salaatti! Sergiolla oli muuten synttärit maanantaina, vaik luulin että ne on sunnuntaina ja sitten luulin että olin luullut päivän väärin, vaikka olinkin oikeessa. Mut olin silti väärässä päivässä. Tarvisin kai jonku assistentin ja ulkoistasin kaiken arjen organisoinnin. Oon saanu myös uusia kavereita, ihan vahingossa. Ehkä eniten kiitos sergion ku sen kautta oo tutustunu moneen tosi hyvään tyyppiin. Vietettiin synttäreitä latino-kavereiden kanssa. On myös tosi kiva että oon tavannu täällä niin monta tyyppiä joilla kumppani on toisesta maasta ja puhuu eri äidinkieltä. Tunnen itteni astetta normaalimmaks ku suomessa, jossa taidan olla ainoa kaveriporukassa, jolla on ulkomaalanen kumppani. Täällä ei olla kummankaan maassa ja ollaa molemmat ihan yhtä pihalla Espanjan ihmeellisyyksistä, vaikka Sergio puhuuki äidinkielenä espanjaa. 

Kaikki ei aina oo hyvin ja oon mokaillu, tehny tyhmiä asioita, ollu välillä saamaton ja kiukutellu vaan yksin sohvalla. On ollu myös huonosti nukuttuja öitä ja aika monta riitaa sergion kanssa. Mut silti, hyvin menee ja mä oon ihan sairaan siisti tyyppi, Ettäs tiesitte!!

Ilmastonmuutos, ahdistaa muuten jokasta!

Tai jos ei ihan jokasta nin ainakin kaks kolmesta tuntee ahdistusta johonkin suuntaan. Jos ei itse ilmastonmuutos ahdista, niin ne kaikki aktivistit.   Oon niitä ärsyttäviä tyyppejä jotka jaksaa vähän turhanki usein perustella ja väitellä twitterissä ja facebook ryhmissä. Tässä yks tältä päivältä koskien ilmastonmuutosta. Mun vastaus ton oikeen puolimmaisen viestin jälkeen oli niin pitkä et helpompi avata omia ajatuksia tääl blogissa. Ja muutenkin  ilmastonmuutoksen suhteen.  

Suomi ei tuu pelastaa koko maapalloa, ei tietenkään. Ei se vaan oo mahollista et pieni maa yhtäkkiä muuttas koko maailman tapaa elää. Varsinki kun ihmisten välillä vallitsee kulttuurilliset erot ja jo erilainen ilmasto korkeusasteesta riippuen luo haasteita. Suomalaiset ei osaa neuvoa mikä on parasta lähellä päiväntasaajaa. Eikä ne tiedä siellä mikä meille on parasta. Mitä suomi voi tehdä? Suomi voi näyttää erimerkkiä, keksiä uusia innovatiivisiä ratkasuja ja vähentää maakohtasia päästöjä. Suomalaiset voi omaksua vähempi päästöisemmän tavan elää. Muutokset on hitaita ja ihmiset oppii uusiin asioihin vaan toistojen ja ajan kanssa. 

   Mut hei ihanko totta ettei Kiinan hiilivoimaloita pystytä sulkemaan tosta noin vaan ja vaihtaa vaikka aurinkoenergiaan? Mitä suurempi maa, sitä  hitaampia muutokset on. Ai mitenniin muka? miksei niitä asioita vaan säädetä ja päätetä ja asiat menee niiku halutaa? Noh.. arkisena esimerkkinä, koitappa valita matkakohteessa ruokapaikkaa ison kaveriporukan kanssa. Ei tuu olemaan helppoa, itseasiassa syömään lähtö on jo venähtänyt kun osalla kesti vaatevalinnat, meikit ja suihkut. Tai sitten jollai jäi puhelin tai rahapussi. kengätkin oli hävyksissä.  8 hengen porukassa 2 haluaa pizzaa, 2 sanoo ihan sama, 2  haluaa intialaiseen ja 2 on itseasiassa vielä hotellihuoneessa etsimässä sitä rahapussia. Ihan samat on niin kiukkusia että tiuskii muille, pizzan syöjistä toinen on ehdoton oman ravintolavalinnan suhteen ja muut ei jaksa enää odottaa rahapussin etsijöitä. Etsijät palaavat ja päädytään pizzaan. matkalla kuitenkin yks ehdottaa että jos sittenkin mentäs sinne missä oltiin eilenkin. Pysähdytään siis keskelle katua pohtimaan että vaihtusko sittenkin pizza siihen eiliseen kreikkalaiseen. Suurinosa kallistuu kreikkalaiseen ja pizzerian valinnutta kismittää. Valitusta nälkäkiukkusena, mutta vaihdetaan suuntaan ja kävellään takaisin sinne misttä tultiin ja jatketaan matkaa toiseen suuntaan. aikaa on menny ehkä tuplat verrattuna siihen mitä suunniteltiin. 

Puolison kanssa kahestaa homma on huomattavasti sujuvampaa. Hyvällä tuurilla vaan toisella on nälkäkiukku.  Kompromissit on helpompia ja liikkuminen kahdestaa helpompaa. Ja nyt jos ei joku tajunnu ni Suomi on toi pariskunta ja Kiina/ joku muu iso maa on toi kaveriporukka. Maailma muuttuu ja asiat tapahtuu, mut hitaasti, mitä laajempaa joukkoa ihmisia asia koskettaa ja mitä isompaa pyörää täytyy pyörittää. Me voidaan kehittää jotain, joka voi tulevaisuudessa palvelella esimerkiks koko Kiinaa ja vähentämään päästöjä merkittävästi. Miksei? Siinä ois markkinarako.  Keep going jos on yhtään ideaa, ilmastonmuutos on kuuminta hottia just nyt ja ihmiset on tosissaan valmiita kokeilemaan uusia asioita olojen parantamiseen. 

Mut mitä omaan kulutukseen ja päästöihin tulee. Mulla on auto suomessa, Volvo s60 D5. Mulla on  täällä myös derbi boulevard 125cc skootteri. Lennän vuodessa 4-6 kertaa. Syön edelleen lihaa, käytän maitotuotteita.  Kuulostaako pahalta? Niin munkin mielestä.  

Mut sen sijaan voidaan ihan hyvin keskittyä myös positiiviseen:

- Syön vähemmän lihaa kuin ennen.

- Vältän uusien vaatteiden ostoa ja ostan mielelläni käytettyä/kierrätettyä. Käytän myös vaatteet ja tavarat loppuun.  Osa syy tähän on mun pihiys. En koe vaatteita ja muotia niin tärkeeks että tarvisin usein uusia. En muutenkaan osta paljon ylimääräsiä tavaroita vaan ostamisen ilosta. 

- Vältän turhia kemikaaleja. Esimeksiks huuhteluainetta pyykinpesussa, meikkejä hillitysti, ei turhia ihonhoitotuotteita. Vanulappujen ja kosteuspyyhkeiden sijaan oon suunnitellut et virkkaan kestolappuja, jotka käytän koneessa. Ja mikäli ostan jonkun tuotteen, käytän sen loppuun. 

- Asun keskimäärästä ahtaammin. Asutaan Sergion kanssa yksiössä. 

- Talvella säästetään lämmityskuluissa ja jos on kylmä, lisää vaatetta päälle. Kesälle nukutaan pelkällä pussilakanalla ja talveks on täkki. Vaihtoehtona ois tietty nukkua koko vuos samalla peitolla ja vetää kämppä viileeks/lämpimäks ilmastoinnilla. Mut säästetään rahaa kun ei käyteyä ilmastointia. Ilmastoteko ihan vaan siks että tässäkin ollaan pihejä.  

Siinä muutamia pieniä asioita mainitakseni. Ihminen tekee ilmastoteon pienillä valinnoilla. Esimerkiks jo siinä että valitsee kaupassa läheltä pyydettyä kalaa, vaikkapa muikkuja, sen sijaan että ostas naudanjauhelihaa. Perehdy mitä lähellä tuotetaan ja kannata paikallista. Suomi on täynnä  leipomoita ja sen sijaan että ostat sitä samaa kaukaa tuotua paahtoleipää ni ostappa ens kerralla lähellä valmistettu ruisleipä.  Jos asut yksin ja leipä tuntuu liian isolta, laita neljään osaan ja pakkaseen. Illala muistat vaan ottaa sulamaan palasen aamuks. Ai leipää on jo kuitenkin toimitettu kauppaan että ihan sama mitä ostaa? No niin on ja yhtäpaljon toimitetaan myös ens viikolla ellei kulutus laske. 

Kyl mä tiedän et kuulostaa vieraalle ryhtyä vegaaniks. Eikä jokapaikkaan todellakaan kulje julkista liikennettä. Oon kotosin sieltä mihin pääsee kyllä bussilla mut voi olla ettet pääse koko viikonloppuna pois jos on koulujen loma-ajat. Mut  on onneks satoja asioita jokasen arjessa, jossa voidaan tehä pien hyvä teko. Jos koet ilmasto ahdistusta ja tuntuu ettet tee tarpeeks ni ihan yhtä ahdistuneita on ne jotka ei edes aijo tehdä mitään. Tieto lisää tuskaa ja muutos pelottaa. Jos haluat ostaa sen Turbo moottoripyörän ja laittaa kylkeen I LOVE CO2 tarran ni anna mennä. Teet itestäs vähän naurettavan. (Varsinkin jos seuraavassa lauseessa oletetaan mun olevan jonku raiskaaja moniosaajan puolella?En oo ihan varma miten raiskaaminen liittyy ilmastoon?) Mäkin kapinoin ala-asteella läksyjä vastaan ku ne oli miusta ihan typeriä. Nyt jälkikäteen mietittynä ois vaan pitäny lopettaa se kapinointi ja ottaa vastuu siitä mitä tekee. Mut laura 10-vuotta piti päänsä siinä, mikä on kaikista kivaa.  Tähän voisin kertoo kirjasuosituksen. Tom Phillips: Ihmiset - näin munasimme kaiken. Kirjassa on laaja kattaus ihmiskunnan pieleen menneitä ideoita. Ollaan mm. tuhottu tätä maapalloa tai jopa ihmiskuntaa  ajattelemattomasti, kun ollaan tarvittu nopeita ratkasuja. Kirjassa todetaan mm. että ihmiset on surkeita tekemään kustannushyötyanalyysiä, kun hyödyn houkutus on liian suuri. Ja todellakin ollaan heikkoja houkutuksille, tehdään liian usein typeriä valintoja vaikka joskus vaikutus on pelkästään psykologinen. Ote kirjasta: 

"Ahneus ja itsekkyys liittyvät toiseenkin yleiseen virheeseen: pilaamme kollektiivisesti kaikkien muiden mahdollisuudet, koska ajamme kukin omaa etuamme. Yhteiskuntatieteissä tällaisten munausten ryhmästä käytetään nimitystä sosiaalinen ansa ja yhteismaan ongelma. Kyse on siitä että joukko ihmisiä tekee jotain, mikä yksin tehtynä ja lyhyellä aikavälillä on täysin harmiton mutta mikä suurella joukolla tehtynä ja pitkällä aikavälillä johtaa ikävyyksiin Usein tällöin tulotaan yhteistä luonnonvaraa ylikäytöllä. Esimerrki: Vesistön liikakalastus eli tilanne jossa kalakanta ei enää elvy pyynnin vaikutuksesta. Taloistieteessä on samansukuinen käsite nimeltään negative externality eli ulkoiset kustannukset. Kyseessä on kauppa josta kumpikin osapuoli hyötyy, mutta josta aiheutuvat kustannukset maksetaan muualla, jollakulla joka ei ole kaupan osapuoli. Ympäristön saastuttaminen on tässä klassinen esimerkki: jos ostat tuotteen joltain tehtaalta, sinä hyödyt ja valmistaja hyötyy mutta ne jotka asuvat tehtaan saastuttaman joen varressa, kärsivät."

Ilmasto muuttuu ja lämpenee, se on fakta, mut onks sitä ihan pakko vauhdittaa? Koko asiassa ei tarvi keskittyä siihen kaikkee negatiiviseen mitä ollaa tuhottu tai tuhoamassa, vaan mitä hyvää me voidaan tehä sen etee. sulkematta silmiä faktoilta. Kukaan ei tee isoja asioita yksin, ei edes Greta Thunberg. Jokanen ituhippi, vegaani ja aktivisti tekee huonoja ilmastoratkasuja päivittäin. Jokanen laihuttaja lipsuu jotkus ruokavaliosta, jokanen lintsaa joskus. Jokanen  ajaa joskus omaa etuaan ihan turhaan, ihan vaan siks koska ei ota asioita selvää tai mieti pidemmälle.  En itekkään oo mikää malliesimerkki, en todellakaan. Voin myöntää rehellisesti että mulla on helvetisti parannettavaa. Mut mä edes yritän. Asioista ei tarvi luopuaa tänään ja muuttaa koko elämäntapaa. Keskitytään pienten asioiden parantamiseen. Oli nyt kyse omasta arjesta, työpaikan arjesta, teollisuudesta tai vaikka maanviljelystä. Tarvitaan lisää kokeita ja tuloksia. Parhaat tulokset harvoin tulee ensimmäisellä kokeilulla.  

Jos kuulostaa valeuutiselta ja  Greta Thunberg ahdistaa niin ota asioita selvää. Vaikeiden kysymysten äärellä ihmiset menee helposti lankaan vahvistuharhoihin. Tiede ja tutkimukset laajenee ja kehittyy. Tässä maailmassa on muutakin kuin kuu ja aurinko ja taivaan isä säätämässä säitä. Vaikka se tuntuiskin parhaalta ja turvalliselta vaihtoehota. Voit ihan rauhassa uskoa et joku säätää säitä ja silti vähentää lihan ja maitotuotteiden käyttöä. Ainiin, jo tupakoinnin lopettaminen on oiva tapa hillitä ilmastonmuutosta, siitä kiittää ilmaston lisäks sun oma kroppa. 

Ja mitä lasten saamiseen ja yhteiskunnan jatkumiseen tulee, en ajatellut tulevaisuudessa jäädä lapsettomaks koska lapsi on ilmaston kannalta yks saastuttavimpia asioita. Mun jälkeläiset on syy miks haluun et tää maailma voi tulevaisuudessa paremmin. Pojasta polvi paranee ja jos meidän sukupolvi on opetellut jätteiden lajittelua niin seuraavalle se on normi. Sama  jatkumo uusista normeista päätee toivottavasti myös kasvisruoan tai kulutuksen kanssa. Mä tuun elämään oletettavasti vielä n. 60 vuotta. Mitäs hittoa mä tätä maailmaa pelastan ja kenelle kun teen kuitenki lopulta sen parhaan ilmastoteon ja saan päästöt nolliin. Kyllä kuolema on ilmastolle  kaikista kannattavin teko!