Oon hyödyllinen hyödytön.

"Ihanaa" Torstaita! Tää päivä on menny sisällä villasukat jalassa sohvalla torkuessa. Ihan hirvee olo ollu, nyt nyt särkylääkkeillä jo siedettävä. 

Siin mun piirtämä hirvee kissa. Käsialaan en kehtaa ees näyttää mut
tää on kai jo suuntaa antava :D 

    Mä kävin maanantaina ostamassa valkosen taulun (whiteboard?) johon voi kirjottaa tusseilla ja tein siihe itelleni viikko-ohjelman. merkkasin kaikki omat ja sergion menot ja se näyttiki ihan kivalle.  Noin niikun menojen puolesta kivalle koska mulla on ihan tosi huono käsiala ja oon ihan surkee piirtämään, joten se on oikeestaan tosi ruma. Mut vähän uutta intoa tähän viikkoo kun on jotain tekemistä oottamassa. No pieleenhän se meni kun tulin jo heti tiistaina kipeeks. Mulla oli tosi voimaton olo ja jätin treenit väliin.  Kävin silti ostamassa takapihan kukkapenkkeihi samettikukkia ja saniaista ja istutin ne. Tuli ihan kivan näkönen vaikka on vielä aika kesken. Vaatii useemman reissun ku ei ihan hirveen suurta tukkukuormaa saa skootteriin mahtumaa... Keskiviikkona alko kurkkukipu ja tänään torstaina se vaan paheni. Tuntuu että meni jotenkin koko viikko ihan hukkaan kun en pääse harrastuksiin ja joutu perumaan melkeempä kaikki menot mitä eiliselle tai tälle päivälle olin suunnitellu. Samoin huominen on kai pakko pitää vielä lepoo treenaamisesta. Vaik toivottavasti mul on jo huomen paljon parempi olo.  

Kipeenä oleminen masentaa. Tuntee ittensä tosi hyödyttömäks. Mulla on usein myös päässä joku ihme kuvitelma et täs maailmas liian moni asia on mun syytä, tääkin että tulin kipeeks. Ehkä en oo hoitanu kroppaani tarpeeks, syöny tarpeeks terveellisesti, jääny jotku vitamiinit saamatta tai liikkunu niinku pitää, tai että mul oli liian vähän päällä päivänä x kun tuntu vähän kylmälle. Vai stressasin jotain ja stressi laukas taas pakko lepotilan. Tai että oon vaan muuten huono ihminen. Suurimmassa osassa tapauksista ei kai vaan oikeesti voi mitään, mut jostain syystä sitä pitää itteensä edes vamuuden vuoks epäonnistujana. Noh,  tässä ei auta kun järkeillä et nyt pitää vaan levätä. Ehkä tää oli tarkotus ja tuli just tähän hetkeen tarpeeseen. Keuhkoja polttaa ja kurkku tuntuu karheelta. Eikä ruoka maistu. Sääli koska tuolla ois levy suklaata ja karkkipussi, mut nyt on tilanne se ettei ees sokeri  auta. Tilanne on siis tosi huono!! Onneks oon muuten tehny ruokaa pakkaseen ni ei tarvi alkaa laittaa mitään. jotai on kuitenki väkisin pakko syyä et olo kestäis jotenki siedettävänä.

Oon myös onnellinen ettei mun tarvi mennä töihin. Oon ollu liian monessa duunissa joissa tuntee häpeää kipeenä olemisesta. Tosin se liittyy osaks siihen mun huonommuden tunteeseen et ei voi näyttää muiden ihmisten silmissä heikolta. Vaikka ihan suoraan sanottuna kuinka helvetin typerä mä oon ollu? Kuinka typeriä on ollu mun työkaverit jotka tekee samaa? Asiaan liittyy myös ala kohtaisia paineita. Ravintola-ala on kovien duunareitten ala jossa tehdään pitkää päivää, jätetään ruokailut ja tauot välistä, eletään kahvilla ja tupakalla ja nollataan pää viinalla vapaapäivänä, sit kun sellanen joskus on. Sopii työnarkomaaneille ja niille joiden mielestä on ihailtavaa tulla pää kainalossa töihin, koska kuvitellaa olevamme täysin korvaamattomia. Noin niinkun karkeesti sanottuna. Toki ala ja siellä opitut normit vie mukanaan, vaikka pää nollaantuu itsellä useemmin urheilulla ku alkoholilla ja tupakkaa en polta, jää silti työaikana tauot ja ruokailut välistä. Vaikka niihin usein olis jopa aikaa niin  yllä on paine että työt ei lopu ja asiakkaat odottaa. Mut kipeenä töihin tuleminen. Sitä mä en enää halua tehdä, enkä tuntee huonoo omaa tuntoa siitä että paranen kotona. Olenko minä tai kukaan muukaan niin korvaamaton et pitäs mennä töihin tartuttaa työkaverit tai asiakkaat. Ykskä ravintola jossa oon ollu töissä, ei olis kaatunu vaikka oisin ollu viikon poissa. Eikä olis kaatunu vaikka joku työkavereista ois poissa, oltas pärjätty hetki ihan hyvin ilman yhtä tyyppiä. Alalla on myös paljon idiootteja jotka pitää tota paskaa yllä että ollaan jatkuvasti muka niin tehokkaita ja parempi ihmisiä kun tehään puolikuntosena töitä. Jaksetaan lesoilla pitkillä päivillä vaikka oikee osote ois kotona lepäämässä. Ei.  Ette oo parempia työntekijöitä. Ettekä parempi ihmisiä. Ootte itsekkäitä idiootteja joilla on yleensä kieli ruskeena. Sääli että ette pidä itsestänne huolta. Tartutatte muut. ja pitkitätte omaa sairautta. :)

Mutta toisaalta, jossei jotain pahaa ni hyvääkin. Oon nyt kaks viikkoa ollu lähes koko ajan kotona, ihan omasta tahosta kylläkin, mut alkaa jo tehä mieli lähtee muualle. Keksiä ens viikoks tekemistä ja näkemistä kodin ulkopuolelta. Oon mä nytkin tavannu muutamaa kaveria ja käyny harrastuksissa, mut oon pysytelly tässä 12km säteellä kodista koko ajan. Olis ihan kiva vaikka vähän kattoo tätä tai lähikaupunkeja turistin silmin. En oo ikinä oikein siihen ryhtyny kun en oo ehtiny koskaan pitää lomaa, tai jos olen ni loma on menny levätessä ja toipuessa ku mulla palautuminen vie aika paljo aikaa.  Perustelen aina mun huonoa "turismi tietämystä" että en mä osaa sanoa Savitaipaleesta yhtään enempää turistin silmin ja aika harvoin sieltäkään tulee vapaapäivinä lähettyä Lemille tai Lappeenrantaan katsomaan nähtävyyksiä. Mä en vaan oikein oo sitä tyyppiä joka suunapäänä tahkoaa kaikki aktiviteetit ja nähtävyydet ympärillä. Meen mielummin tonne metsään kukkulalle istumaan ja katon ku aurinko laskee vuorien taa ja  kaupungin valot näkyy tuhansina timantteina jossain kaukana. Mut voihan se olla et samanlaisia "tylsiä" kohteita aijon etsiäkkin. Mut mulle ne on just sitä parasta. ei liikaa ärsykkeitä.


Kävin vähän kävelemässä ettei tuu selkä ihan kauheen kipeeks tässä maatessa. Samalla reissulla ostin vesimelonin ja yhen tölkin limpparia. Jos ne ei kirvelis ja ärsyttäs kurkkua niin paljon ku suklaa ja karkit, jotain mielihyvää kuitenki kaipais. Ja ehkä ihan hyödyllistä hyödyttömyyttä hyvällä omallatunnolla. Ehtii kerätä voimia ja suunitella mitä kaikkee kivaa teen ens viikolla.  :)

On hyvä olla täällä.

Oon aika yllättyny itestäni. Olin aika varma et kun tuun takasin Espanjaan, mä joko makaan sohvalla saamatta mitään aikaseks ja ahdistun ku mikään ei kiinnosta, tai sitten mä biletän ja hukkaan aikaa ja rahaa ulkona käymiseen. Kumpaakaan ei oo tapahtunu. Mua ei edes huvita lähtee ulos. Muuta ku kauppareissulle tai harrastuksiin. Tai oleilemaan luonnossa. Mä en haluu hukata aikaa krapulassa makoiluun ja pilata päivää sillä etten saa mitään aikaseks. Darrapäivänä jää treenaaminen välistä ja tulee syötyä kaikkee shittii, eikä mikää juuri huvita. Alkoholi on kuitenki elintoimintoja lamauttava depressantti ja mulla mieliala laskee huomattavasti seuraavana päivänä. On niin paljon kaikkee muutakin kivaa tekemistä johon haluan keskittää energiaa.

Jollekkin muulle tää olis varmaan ihan kauheeta olla päivät vaan yksin kotona, mut mulle tää on ehkä parasta. En juurikaan kaipaa sosiaalista elämää sen enempää mitä saan harrastuksista. Siinä tulee kuitenki jo tunti päivässä muiden ihmisten kanssa olemista. Jos haluan jonkun kanssa jutella ni puhelimen päässä on aina joku jolle soittaa. Sitäpaitsi mun ystävät täällä on yhen käden sormilla laskettavissa, enkä oo niistäkä ees montaa muistanu nähä tässä vähän yli viikon aikana. Oon tosi huono pitää yhteyttä tai tapaamaan ketään. En vaan yksinkertasesti muista kysyä mitä muille kuuluu kun on oman pään sisällä koko ajan joku juttu menossa. Tykkään kuitenkin ihmisistä ja oon sosiaalinen jos ihmisten ilmoille lähen. En välttele ketään sillä että unohdan vastata tai ettei musta kuuluu mitään sataan vuoteen. Oon siitä yksinkertanen että jos ollaan joskus oltu kavereita niin ollaan edelleen. Ei kai se hiljaiselon aikana mikskään muutu. En muutenka tarvi jatkuvaa hälinää tai seuraa,  en oo koskaan tarvinnu. Lapsenaki mul oli aina joku leikki tai projekti menossa jonka kanssa puuhastelin yksin.  Viihdyn siis tosi hyvin yksin ja tavallaan ei harmita yhtään et Sergio on suurimman osan päivästä töissä. Vaikka onhan meillä tosi kivaa aina. Mut kaverit hei, jos ette ihan huku arkeenne ni mulle saa soittaa! :)

Oon joka päivä saanu kotona jotain aikaan, ihan vaan vaikka kotihommia tai tehny ruokaa. Ruoanlaittoon saan kyl kulumaa useemman tunnin ku siinäki tahtoo vähä ideointi lähtee käsistä. Tykkään kokkailla kaikkee uutta ja kokeilla uusia makuja. Sääli että joutuu pitämään ruokabudjetin suht edullisena, että ihan mitä tahansa ei pääse kokeilemaan. Mut halvallakin saa onneks aika paljon kaikkea. Mut kyllä mä joku päivä pureudun viel marketin kalatiskin kaikkiin merenelävii, joita en oo maistanu.

Takapiha alkaa näyttää pikkuhiljaa koko ajan siistimmälle, kyttäilen facebookin market placea jos löytyis vaikka edullisesti jotai juttuja tonne pihalle.  Niin, ja siellä ikeassa pitäs lähteä käymään. Noh, jos ens viikolla joku päivä.

Ens viikolle ajattelin tehä meille jääkaapin oveen kalenterin. Vaikka oonki ollu suhteellisen tehokas ni voisin vielä vähän tehostaa omaa ajankäyttöä ja olla esimerkiks perillä siitä että mikä päivä tänään on. Kuvittelin yks päivä että oon ollu jo ainakin 10 päivää täällä ku oon tehny vaikka mitä, mut olikin kulunu vasta 6 päivää tänne saapumisesta. Tänäänki meinasin lähtee kaupoille mut empäs lähekkään ku on sunnuntai ja kaikki on kiinni. 

Mä oon myös vähä rentoutunu alkuun verrattuna, oon aina ollu aika "kiree" tyyppi jonka on vaikee rentoutuu kun tuntuu et jos yhtään höllään niin kaikki kaatuu mun päälle. Loman ja vapaan oleilun jatkuva suorittaminen kun ei oo missään määrin järkevää. Kalenteri tai "lukujärjestys" viikolle auttas jäsentelemää asioita ja omaa tekemistä. Oon kova kontrolloimaan asioita ja tykkään pitää kaikki langat käsissäni. Mut mun kontrollifriikkiydestä ja vaikeuksista keskittyä sais ihan oman  potauksen. Ja jos en pääse toteuttamaan asioita omalla tyylillä tai saa siihen tukea, leviää pakka helposti käsiin. Tiivistetysti, mä unohtelen paljon asioita ellei asiat/tavarat oo järjestyksessä, mun ajatus harhailee ja esimerkiks  to do-listat on kova sana mun aikaansaamisen kannalta. Niihin on helpompi palata jos joskus sattuu huomaamaan et nyt taas jotain jäi, mut kun ei muista niin ei muista kun päässä on käyny 17496 ajatusta, ideaa tai tunnetta sen jälkeen kun asiaa ekan kerran sovittiin tai käytiin läpi. 

 Meillä on menny myös Neon kanssa ihan hyvin. En oo koskaan ollu kissaihminen mut ollaan alettu tulla yllättävän hyvin juttuu. Mitä nyt 5 yöstä neljänä vaihoin lakanat kun kissalla oli ripuli tai se muuten vaan kusi mun kylkee. Pissaaminen selvis protestiks vääränlaisesta kissanhiekasta ja ripulia aiheutu kun yläkerran vuokraemännän poika päästi sen syömää yläkerran kissojen ruokia. Se kuulema mauku oven takana ni poika oletti että se haluaa tulla leikkimään toisten kissojen kanssa. No ihan varmasti haluaa ja toi kissa haluaa myös syödä pussillisen ruokaa päivässä, kynsiä yöllä ihmisten jalkoja tai kävellä naaman päällä, kusta sänkyyn, purra kaikki kuulokkeen johot poikki, raapia huonekaluja ja kuopia mullat pois mun uusien kasvien kukkaruukuista. Mut ripulia lattialta tai sängystä en jaksa enää siivota. 

Tässä päivää päässäni läpi käydessä ja tätä kirjottaessa mietin vaan että oon aika onnekas nyt. Ihanaa olla täällä ja tehä juttuja joita on aina halunnu tehä. Tekee aivan helvetin hyvää ettei koko ajan suorita jotain eikä kukaan vaadi multa mitään. Voin rehellisesti yrittää parhaani ja se riittää. Koska yleensä "yritä parhaas ja se riittää" on suurimmas osas tapauksista ihan paskaa, ellei sun parhaas ylitä kaikkien muiden ihmisten tavotteet. Oon myös edelleen tosi toiveikas tulevaisuudesta, vaikken tiedä mitä aijon tehdä, mä uskon et mulle löytyy viel paikka. 

Piha juttuja, treffit ja treeniä

Piettiin Sergion kanssa date night. Tosin se ei ihan menny suunitelmien mukaan ku Sergio pääs niin myöhään töistä että se ravintola mihin ensi suunniteltii mennä, oli kiinni. Seuraavaks oliki sit haaste löytää ravintola jossa olis keittiö vielä auki. Meijät käännytettiin kahest paikkaa ovelta. Ja joo, mä tiedän, kun on koko illan laittanu ruokaa ja vilkuilee jo kelloa että pääsis tekemään loppuhommia ja joskus jopa kotiinki, ni just enne keittiön sulkeutumista tulleet ruokatilaukset tahtoo käyä hermojen päälle. Se kuitenki siirtää taas loppuhommien alotusta vähintään 15 minuutilla ja siinähä sitä viivästyy kotiinlähtökin. Mut toisaalta, asenne, tästähän mulle maksetaa auttaa ainakin itseä vaik harvoin tuntuu et sen muutaman euron vois jättää saamatta ja lähtee vaan kotii heti ku keittiö on kiinni. Mentii sit kuitenki yhteen tuttuun tapas paikkaan ja siellä sit tarjoilija sano et joo, 10 min aikaa tilata ruoat. Oltiin molemmat jo niin nälkäkiukkusia et ei menny kauaa ku oli ruoat valittu. :D 

Teki hyvää käyä yhessä syömässä, käytiin viel juomas muutamat ruoan jälkeen.

Alotettiin myös vähän pihan siistimistä, saatiin osa roskista pois ja myöhemmin mä saksin oksasaksilla murattia vähä pienemmälle alueelle. Se on kyl rasittava kasvi vaikka ihan kivalle näyttääkin, leviää ja kasvaa vaan tosi nopeesti ja alkaa äkkiä näyttää tosi epäsiistille. Se oli myös kasvanu tohon muuriin kiinni ja sai ihan kaikilla voimilla kiskoa betoniin yhdistyneitä juuria. Muratti on siis toi mitä kasvaa tossa "katoksessa". Toi kasvi on myös osaltaa muurahaisten vallassa ja on toisesta reunasta jonku mähmän peitossa ja menny lehdet kurttuu. En tiiä pitäskö ne oksat leikata vai ostaa jotai myrkkyä? Muuten toi katos alkaaki olla jo ton kasvin peitossa. Sillon ku muutettiin ni edellinen asukas oli jostain syystä laittanu poikki koko kasvin ja sitä oli vaan vähän toisessa reunassa, eli toisaalta hyvä että se leviää nopeesti kun nyt se näyttää jo ihan kivalle. 1 vuos ja 4 kuukautta meni aikaa. 

Toinen meijän pihan valtaaja on Trumpettiliaani. Se kasvaa murattiaki nopeemmin ja kasvattaa pitkiä "liaaneja" pitkin poikin, Oon vetäny koko kasvin monta kertaa poikki mut aina se vaan puskee uutta.  Se valtaa paljon elintilaa ja kasvaa risukoks. Nytkin se sojottaa miten sattuu, mut en raattinu leikata sitä koska se kukkiinyt aika kauniisti. Mut heti kun kukinta loppuu ni mä oon oksasaksien kanssa paikalla! Eipähän sojota  enää. Kun tuo kasvi ei oo juuri minkää näköne ilman noita kukkia. 

Oon yrittäny löytää nimiä näille kaikille kasveille täällä, osa ulkona olevista koristekasveista on meille suomessakin tuttuja huonekasveja, esimerkiksi jukkapalmu, kiinan ruusu tai limoviikuna. Luonnon kasvit onki sit asia erikseen. Niiden nimiä oon selvitelly aika hatarin tuloksin. Oon kuvaillu kasvia espanjaks googlee, mikä ei yleensä tuota tulosta (paitsi puut on helppoja) varsinkaan jos kasvilla ei ole kukkia. Kävin mä myös kirjastossa viime keväänä, sieltä sai ihan hyvin apua muutamii koristekasveihin joita en ollu ennen nähny mut fuengirolan kirjasto on vähän suppea ja... Ehkä olis aika jo uusia kirjakantaa uudemmaks. Mut tää on espanja, tuntuu että joka asiassa tullaan vähän jälessä. Esimerkiks täällä ei olla vieläkään luovuttu lankapuhelimesta, vaikka vähenemään päin onki. Nuorilla tuskin on enää kellään mutta vanhemmalla väestöllä kylläkin. Tästä tekis mieli jatkaa byrokratiaan ja muihin monimutkasiin outoihin juttuihin mut ehkä tällä kertaa keskitytään vaan näihin kasveihin ja meijän pihaan. Anyway, kysymällä joltain on selvinny myös aika monta kasvia ja suomenkieliset nimet saa selville wikipedian kautta, espanjakielisen/tieteellisen nimen kautta artikkeliin ja kielen vaihto suomeks.

Tässä myös yks kasvi jonka meinasin laittaa matalaks viime kesänä kun kasvin ruskeat reunat näytti niin rumille. Onneks en laittanu kun se alkokin tekemään oudon näkösiä "nuppuja". Helokolibrikukka on Etelä-afrikasta kotoisin oleva kasvi joka voi kasvaa Wikipedian mukaan parimetriseksi. Ton kasvin molemmilla puolilla ois tilaa laitta jotain kivaa kasvia kasvamaan, en vaan tiiä mitä. Pitäs päästä käymään jossain isossa puutarhaliikkeessä. Btw,  Neo ja Hugo on tehny tarpeitaan noihin kukka "altaisiin" joten ne pitäs siivota tai ainaki laittaa hitosee lisää multaa. Multakaupoille kai ensi. Skootterilla...
 Ei päästy vielä ikeaan ja meijän pitäs heittää vanhat tuolit tuolta pihalta roskiin, koska istuinosa on ratkennu ni ne on jokseenki hyödyttömiä. Ja rumiaki kaikenlisäks. Pitää ehkä kattoa jostain käytettynä terassituoleja. Hiljaa hyvä tulee :) En oo mikää mestari pihan laittaja mut tässähän sitä oppii. Oman pihan ja kasvien lisäks Espanjan luonto ja eläimet kiinnostaa muutenkin, Asutaan onneks täällä suhteellisen syrjässä niin on hyvä maastot ja "metsää" ympärillä. Karua mut omalla tavallaan kaunista vuoristomaisemaa.

Alotin muuten myös treenaamisen taas, Alku lähti sujuvammin ku odotin. Painojen kanssa joutuu vielä ottaa rauhallisesti mut tiistain treeni oli ku mulle tehty. Tykkään pitkäkestosesta treenistä jossa syke ja tahti ei mee oksennus-kuolema-puolelle mut tuntuu koko ajan rankalle. Treeni alko mailin juoksulla ja treenin keskiosassa piti juosta 800m. Juoksujen välillä ku oli soutanu 80 kaloria soutulaitteella ja tehny joka kolmas minuutti 10 burbeeta ni oli aika hölmö olo kun pää menis ja tekis mut jalat ei jaksanu enää tulla perässä. Mun juoksu oli varmaa näkemisen arvone ku en meinannu kestää pystyssä ja eteenpäin oli päästävä. 800m juoksun jälkeen piti polkea 80 kaloria assault bikella, ja sama homma, joka 3. minuutti 10 burpeeta. Loppuun vielä toinen mailin juoksu. Time cap oli 39 min. Ja mä pääsin 62 caloriin assault bikellä. Parempi tulos mitä odotin ja jäi positiivinen olo että pääsisin vielä halutessani parempaanki tulokseen. Ihanaa päästä taas tähänki rutiinii!

P.s. Mun näön tarkastus reissu optikolla poiki mulle silmälasit, Nyt loppu sit siristely!!

Romanttinen kotiinpaluu. Not.

Suomesta lähtemine oli taas vaikeeta. Se on aina vaikeeta ja nyt vielä vaikeempaa ku olin niin kauan poissa. Mut ei se oo helppoo lähtee espanjastakaa jos tietää et on pitkään poissa.

En tykkää lentokoneessa matkustaisesta, pienet penkit, huonot tilat istua, sattuu joka paikkaan, ei mitään tekemistä ja tosi vaikee rentoutua. Mun lento lähti kuuden aikaa aamulla ja lähettiin kotoa joskus puolen kahen aikaa. Ja koska mun unirytmi on kääntyny niin et nukahan 2-3 aikaa ni en nukkunu ennen lentokoneesee menoa ollenkaa. Aloin olla niin väsyny että olo tuntu kipeeltä. Kaikki äänet kävi korviin ja muut asiat hermoon. Mä oisin väsyneenä (ja nälkäsenä) valmis vaikka terroritekoihin kunha saisin olla ihan hiljaa ja rauhassa. Joutu kuitenki ihmistenilmoilla nielemään kiukun ja käyttäytymään. Istuin koneen etuosassa ja porukkaa ramppas vessaan, mun penkki oliki siinä just sopivasti niin että siitä voi ottaa tukea ku vesasta tulijaa piti väistää. Valmiiks kireet hermot oli entistä kireemmät ku joku rytkyttää penkkiä. Käänsin penkkiä makuuasentoo ja laitoin silmät kii. Seuraavaks alan nuokkua ja lopulta säpsähän siihen että mun otsa osuu vasemman vierustoverin olkapäähän. En tiedä sanoiko se mulle jotain koska mulla oli kuulokkeet ja käänsin taktisesti samantien päätä, välttääkseni yllättävän sosiaalisen kontaktin. Koitan rentoutua ja nojata oikeeseen olkapäähän mut säpsähän taas kun pää alkaa uudestaan kallistua vasemmalla istuvan jätkän olkapäätä kohti. Pakko kai pitää silmät auki ja sitkeesti kuunnella huonoks paljastunutta äänikirjaa. Lopulta nuokuin koiranunta noin tunnin. loput ajasta pelasin candy crus sagaa ja vaihtelin kahen huonon äänikirjan välillä. Toinen pitkästytty ja toinen oli niin monimutkanen ettei siinä olotilassa voinu juurika keskittyä.

Kympiltä Espanjan aikaa ulos koneesta, venaamaan laukkuja. Sitä vaan siinä penkillä istuessa kelasin et onko ihan pakko mennä 10 cm päähän siitä hihnasta oottamaan sitä laukkua? Sieltähän ne meitsin laukut jo kiitää hihnalla mut toinen lähti vetämään uutta kierrosta kun en päässy tarpeeks lähelle ihmisten vaan hengaillessa siinä hihnan vierellä. Ei muutaku toiselle puolelle kyttäämään, matkalaukut messiin ja junalippua jonottamaan. Siihenki pitää muodostaa joka laitteelle näköjään oma jono. josta oikeestaan vaan 2/5 vetää koska loput ei ollutkaan jonoja vaan ihmiset vaan hengaili siinä kun joku niiden kaveri ostaa lippuja. Sit taas akka laukkuineen junaan ja siitä taksilla kotiin. Olin perkeleen kiukkunen, väsynyt ja nälkänen. En halunnu muuta ku omaan sänkyyn ja nukkua.

Täs kohtaa vois varmaa odottaa romanttista jälleenäkemistä  Sergion kanssa, jossa mulle ois jotain syömistä  jääkaapissa ja  sänky puhtaine lakanoine odottamassa. Sergio lupas vaihtaa lakanat ja siivota kotona etten saa hermoromahdusta. Ilmotin aikasemmin että olen väsynyt ja en kestä sit yhtään mitään, hermot on kireellä ja haluun nukkua. No v-ttu mitä vielä. Koti oli kuulema siivottu, mun mielestä ei muuten ollu. Tiskiallas täys tiskiä, Lakanat oli vaihdettu. tai siis pelkkä aluslakana ja peittoa ei ollut koska kissanpentu teki siihen tarpeet edellisenä iltana ja Sergio oli laittanu kaikki muut lakanat pesukoneeseen ja ne oli märkinä kassissa pesukoneen vieressä.
  Sotkune kämppä ja mun kaikki huonekasvit oli kuollu. Samoin kaikki mun kasvit pihalta. Eniten vituttaa ihmepensas jonka olin jo keväällä saanu tekemään uutta, kun se oli aikasemmin pudottanu lehtiä ja voinu aika huonosti. Kaikki työ hukkaan, sitäpaisti se oli kallis kasvi. prkl. En ollu ihan varma A) poltanko koko vitun talon, B) kävelenkö vaan pihalle, jatkan samaa vauhtia lentokentälle ja otan ekan lennon takas suomee. En valinnu kumpaakaan vaan tyydyin vaihtoehtoon C), Hauku mies ja huuda naama punasena samalla kun raivosiivoa kämppää.

Mut hei, pakko silti antaa armoa kun toinen on tehny koko kesän duunia  keskimäärin 63 tuntia viikossa, yhellä vapaalla ja  pyöräilee 12 km töihin ja takasin. Mun skootteriin oli myös hommattu uus akku, jarrupalat ja eturengas. Mitään noista en pyytäny mut silti ne sain. Ja noh, olihan se imuroinu sohvan alta.":D" Olis voinu samalla vetästä nojatuolin altakin tietysti... Ja kävi se  mun kanssa siivoushommiin ku kiukuttelin menemää. Sain kyl kasan ihan mahtavia selityksiä. Tunnustan kyl olevani ihan hirvee nalkuttaja, valittaja ja kiukuttelija. Välillä ihan turhan ehdoton sille että My way or no way. Että se tunne kun katot suurennuslasilla keittiöpyyhkeiden ryppyjen muotoa, onks ne ravisteltu kunnolla kuivumaan laitettaessa.
Mut silti.  Oliko asia niin vakava ku siltä tuntu? EI. Ylireagoinko? KYLLÄ. Oisko vaan pitäny käydä nukkumaan ja rauhottua? KYLLÄ. Ens kerralla tiiän mennä ensi hotellii vuorokaudeks nukkumaan et pystyn ottamaan ärsykkeet vastaan huomattavasti helpommin. Asioistahan vois tietys keskustella ja sopia vaikka ihan paperilla että säännöt on selvät..

Kotityöt on parisuhteen yleisin aihe riidellä. Siitä oliki sit hyvä alottaa taas yhteiselo. Meillä tosiaan on aika erilaiset siisteyskäsityksen ja anopin kanssa kuukauden tässä meijän yksiössä asuneena tiiän kyllä mistä on opittu "no siivotaan joskus (jos siivotaan) ku jaksetaan ja tehään vähän sinne päin".   No, mun kanssa ku elää natsimeiningillä ja opettelee siivoamaan KUNNOLLA niin jos myö joskus erotaan ni seuraavalla on varmaan aika helppoa. :D Tietyille asioille ei vaan voi minkään ja vaatii kärsivällisyyttä puolin ja toisin ymmärtää toisen tapaa elää. Ja se pitäs vielä sovittaa yhteen oman elämisen kanssa. Jos jollain on sujunu yhteen muutto ja yhteiselo täysin mutkattomasti ni saa kertoa missä on salaisuus. Koska uskon ettei sellasta pariskuntaa oo olemassa. Ellei oo tietty koko elämän jo eläny yhessä ja oppinu sen kaiken yhessä mikä on se normaali. Sweet home Alabama.

Perjantai meni siis jotakuinkin päin helvettiä, olin kiukkunen , väsyny ja hämmentyny taas täst kaikesta maan vaihdosta ja pitkästä poissaolosta. Surin myös mun kaikkia kasveja ja pihaa joka oli ihan kiva alkukesästä. Ei muuten oo enää. No, ompahan tekemistä tällee työttömänä. kunhan nyt ensi toivun ja lopetan kaunan kantamisen. Voi mennä hetki. Ja joutuu ehkä vinkkaa et mun kokoelmast puuttuu nyt about kaikki kasvit. Hopi hopi kasvikaupoille.

Loppu ilta meni mulla vielä kotona järjestellessä, kävin kaupassa ostoksilla ja ostin kissanpennulle hiekkalaatikon. Eipähän tarvi lakanoita sotkea. Katoin sarjaa ja kävin semiajoissa nukkumaan. Tääl on muuten tosi kuuma ja musta tuntuu tosi hikiselle ja nihkeelle koko ajan. Ilma on ollu aika painostava ja pilvinen.

Aamulla maailma näytti huomattavasti paremmalle, eikä mun herkkä mieli nyt ehkä ihan niin järkyttävää tragediaa kokenu kuten edellispäivänä tuntu. Kasveja silti suren edelleen! Mut eiköhän seki unohu kun pääsen puuhastelemaan pihaa kuntoon ja saan uusia pikkuhiljaa tilalle. Kävin myöhemmin myös kaupungilla  ettimäsää kameralle jalustaa. ei löytyny sopivaa eikä edullista. Kävin hakemassa myös tavaroita entiseltä duunipaikalta ja oli kiva nähä muutamia vanhoja työkavereita. :)

Kyl tää tästä vielä. Kunhan joku yö saan hyvät yöunet. Elämä on taas normaalia.

Helpottaa

Olin just saamassa unen päästä kiinni kun havahduin. Mä kelasin päivän tapahtumia ja päälimmäisenä mielessä oli mun uusin video. Havahduin siihen että mietin oonko ihan oikeesti 24-vuotias. Valehtelinko vahingossa videolla koska muistin väärin? Yritin laskea päässä ja mietin että nyt menee joku vikaan, en mä voi olla. Laskin uudestaan ja otin vielä laskimen käteen. 2019-1995 = 24. Mitä helvettiä, miten tää aika on yhtäkkiä menny ohi? mitä mä oon tehny 20-24 ikävuoden aikana? Musta tuntuu etten ole yhtään valmiimpi tai varsinkaan vanhempi ku ennen. En tiedä yhtään enempää mitä haluan tehdä enkä toisaalta tunne myöskään kehittyneeni ihmisenä juuri mihinkään. En kyllä edes tiedä mihin olisi pitänyt kehittyä ja miltä nyt pitäisi tuntua? Tuntuu että mitään ei olisi edes tapahtunut.

On tapahtunut. Elämä jonka piti olla vaan välivaihe, muuttuikin eletyksi elämäksi. 4 eri työpaikkaa, kahden maan välillä ravaamista, uusia harrastuksia, parisuhde, uusia ystäviä, lukematon määrä hauskoja hetkiä, arkea ja juhlaa.
 Ja ettei elämä nyt ois liian ihanaa ni mukaan on mahtunu isoja huolia ystävistä ja läheisistä, parisuhderiitoja, unettomuutta. Loppuun palaminen, suoranaista vihaa ja katkeruutta epäoikeudenmukaisuudesta, menneisyyden virheiden (tuloksetonta) korjailua, arkeen  hukkumista ja olen myös kohdellut itseäni huonosti.
Oon myös oppinu päästämää irti asioista jotka ei ehkä olekaan niin tarpeellisia kuin kuvittelin. Oon oppinu keskittymään enemmän itseeni ja vähentänyt itseni vertailua muihin.
Tuntuu niin käsittämätömän hyvälle, että oon saanu omat voimani takaisi, oon oma itseni, jaksan puhua, jutella ja olla just se mikä oon. Olen toiveikas ja utelias tulevaisuutta kohtaan. Mun ympärillä ei oo enää sitä ahdistavaa ihmisistä ja ajatuksista koostuvaa joukkiota, joka tekee mut mitättömäks. Huonommaksi ja epäonnistuneeksi. Kelvottomaks kehittymään ja oppimaan tai viemään asioita eteenpäin. Tiedän että musta löytyy ajoittain uhmakkuutta ja sinnikkyyttä, viedä asioita eteenpäi, sellasia joita koen tärkeeks ja joita haluan itse olla tekemässä. En koe et tarvisin mainetta ja mammonaa vaan onnistumisen iloja.

XXX

Tää mun blogi on näköjään menny vähän tämmöseks ihme tuntemusten käsittelyks ja lässynlää jutuiks, mut tää on nyt täl hetkel ehkä paras tapa jäsennellä asioita. Saan asiat käsiteltyä kun niistä jää konkreettinen merkki johonkin. Kirjotin 14-19-vuotiaana päiväkirjaa ja oon säästänyt kaikki. Oon käyny siellä läpi tuntemuksia ja ihmissuhde kiemuroita. Jos osaisin käsikirjoittaa sarjoja tai näytelmiä, sais sieltä jokseenkin hyvää draamaa, karrikoituneine hahmoineen. Ehkä joskus. Asiat  (rikokset) joutaa myös vähän vanheta, ettei tuu kellekkään paha mieli.

Arkisempiin asioihin, Mun viimeinen työpäivä partarannassa oli eilen ja nyt tekis mieli itkeä onnesta. Tuntuu hyvälle, mulla oli hyvä kesä, hyvät tyypit töissä. Ihanat asiakkaat. Sain hyvää palautetta ja jo ekalla viikolla yks asiakas tuli kertomaan että mulla on kesätyöläiseks varsin ammattimainen ote asiakaspalveluun. Kiittelin kovasti ja oli pakko kertoa et mun ammattimainen asiakaspalvelu on ihan 8 vuoden harjoittelun tulosta. Oli kiva olla hyvä siinä mitä teen. Sain vielä pisteet kotiin että olin paikallinen. Meista kesätytöistä ainut. Oon myös viettäny lapsuuden kesät saimaalla veneellä reissailen ni löyty veneilijöiden kanssa heti yhteistä puhuttavaa. 

Mulla alkas viikon päästä treenaaminen ja ennen sitä pitäs ottaa vähä kolmen kuukauden lepsuiluu kiinni. Kävin tekemässä yhen treenin jo, about puolet pienemmillä painoilla kuin "noraalisti" ja nyt hyvä et pääs aamul sängystä ylös. Viikko aikaa kohottaa kuntoa, vaikkei viikossa nyt ihan huipputuloksiin pääse, ei kyllä oo tarkotuskaa. Pehmentää vaa laskua. 

Noh, jännä nähä mitä ens viikko tuo tullessaa. Nyt mulla on vähän kipee olo, varmaa helpottuneen stressin myötä. Katellaa! En taas jaksanu oikolukea ku on huono olo. Nyt meen sohvalle makaamaa, enkä tee mitään. Paitsi syön ja katon jotain sarjaa. Nautin siit et saan olla yksin.