Oon hyödyllinen hyödytön.

"Ihanaa" Torstaita! Tää päivä on menny sisällä villasukat jalassa sohvalla torkuessa. Ihan hirvee olo ollu, nyt nyt särkylääkkeillä jo siedettävä. 

Siin mun piirtämä hirvee kissa. Käsialaan en kehtaa ees näyttää mut
tää on kai jo suuntaa antava :D 

    Mä kävin maanantaina ostamassa valkosen taulun (whiteboard?) johon voi kirjottaa tusseilla ja tein siihe itelleni viikko-ohjelman. merkkasin kaikki omat ja sergion menot ja se näyttiki ihan kivalle.  Noin niikun menojen puolesta kivalle koska mulla on ihan tosi huono käsiala ja oon ihan surkee piirtämään, joten se on oikeestaan tosi ruma. Mut vähän uutta intoa tähän viikkoo kun on jotain tekemistä oottamassa. No pieleenhän se meni kun tulin jo heti tiistaina kipeeks. Mulla oli tosi voimaton olo ja jätin treenit väliin.  Kävin silti ostamassa takapihan kukkapenkkeihi samettikukkia ja saniaista ja istutin ne. Tuli ihan kivan näkönen vaikka on vielä aika kesken. Vaatii useemman reissun ku ei ihan hirveen suurta tukkukuormaa saa skootteriin mahtumaa... Keskiviikkona alko kurkkukipu ja tänään torstaina se vaan paheni. Tuntuu että meni jotenkin koko viikko ihan hukkaan kun en pääse harrastuksiin ja joutu perumaan melkeempä kaikki menot mitä eiliselle tai tälle päivälle olin suunnitellu. Samoin huominen on kai pakko pitää vielä lepoo treenaamisesta. Vaik toivottavasti mul on jo huomen paljon parempi olo.  

Kipeenä oleminen masentaa. Tuntee ittensä tosi hyödyttömäks. Mulla on usein myös päässä joku ihme kuvitelma et täs maailmas liian moni asia on mun syytä, tääkin että tulin kipeeks. Ehkä en oo hoitanu kroppaani tarpeeks, syöny tarpeeks terveellisesti, jääny jotku vitamiinit saamatta tai liikkunu niinku pitää, tai että mul oli liian vähän päällä päivänä x kun tuntu vähän kylmälle. Vai stressasin jotain ja stressi laukas taas pakko lepotilan. Tai että oon vaan muuten huono ihminen. Suurimmassa osassa tapauksista ei kai vaan oikeesti voi mitään, mut jostain syystä sitä pitää itteensä edes vamuuden vuoks epäonnistujana. Noh,  tässä ei auta kun järkeillä et nyt pitää vaan levätä. Ehkä tää oli tarkotus ja tuli just tähän hetkeen tarpeeseen. Keuhkoja polttaa ja kurkku tuntuu karheelta. Eikä ruoka maistu. Sääli koska tuolla ois levy suklaata ja karkkipussi, mut nyt on tilanne se ettei ees sokeri  auta. Tilanne on siis tosi huono!! Onneks oon muuten tehny ruokaa pakkaseen ni ei tarvi alkaa laittaa mitään. jotai on kuitenki väkisin pakko syyä et olo kestäis jotenki siedettävänä.

Oon myös onnellinen ettei mun tarvi mennä töihin. Oon ollu liian monessa duunissa joissa tuntee häpeää kipeenä olemisesta. Tosin se liittyy osaks siihen mun huonommuden tunteeseen et ei voi näyttää muiden ihmisten silmissä heikolta. Vaikka ihan suoraan sanottuna kuinka helvetin typerä mä oon ollu? Kuinka typeriä on ollu mun työkaverit jotka tekee samaa? Asiaan liittyy myös ala kohtaisia paineita. Ravintola-ala on kovien duunareitten ala jossa tehdään pitkää päivää, jätetään ruokailut ja tauot välistä, eletään kahvilla ja tupakalla ja nollataan pää viinalla vapaapäivänä, sit kun sellanen joskus on. Sopii työnarkomaaneille ja niille joiden mielestä on ihailtavaa tulla pää kainalossa töihin, koska kuvitellaa olevamme täysin korvaamattomia. Noin niinkun karkeesti sanottuna. Toki ala ja siellä opitut normit vie mukanaan, vaikka pää nollaantuu itsellä useemmin urheilulla ku alkoholilla ja tupakkaa en polta, jää silti työaikana tauot ja ruokailut välistä. Vaikka niihin usein olis jopa aikaa niin  yllä on paine että työt ei lopu ja asiakkaat odottaa. Mut kipeenä töihin tuleminen. Sitä mä en enää halua tehdä, enkä tuntee huonoo omaa tuntoa siitä että paranen kotona. Olenko minä tai kukaan muukaan niin korvaamaton et pitäs mennä töihin tartuttaa työkaverit tai asiakkaat. Ykskä ravintola jossa oon ollu töissä, ei olis kaatunu vaikka oisin ollu viikon poissa. Eikä olis kaatunu vaikka joku työkavereista ois poissa, oltas pärjätty hetki ihan hyvin ilman yhtä tyyppiä. Alalla on myös paljon idiootteja jotka pitää tota paskaa yllä että ollaan jatkuvasti muka niin tehokkaita ja parempi ihmisiä kun tehään puolikuntosena töitä. Jaksetaan lesoilla pitkillä päivillä vaikka oikee osote ois kotona lepäämässä. Ei.  Ette oo parempia työntekijöitä. Ettekä parempi ihmisiä. Ootte itsekkäitä idiootteja joilla on yleensä kieli ruskeena. Sääli että ette pidä itsestänne huolta. Tartutatte muut. ja pitkitätte omaa sairautta. :)

Mutta toisaalta, jossei jotain pahaa ni hyvääkin. Oon nyt kaks viikkoa ollu lähes koko ajan kotona, ihan omasta tahosta kylläkin, mut alkaa jo tehä mieli lähtee muualle. Keksiä ens viikoks tekemistä ja näkemistä kodin ulkopuolelta. Oon mä nytkin tavannu muutamaa kaveria ja käyny harrastuksissa, mut oon pysytelly tässä 12km säteellä kodista koko ajan. Olis ihan kiva vaikka vähän kattoo tätä tai lähikaupunkeja turistin silmin. En oo ikinä oikein siihen ryhtyny kun en oo ehtiny koskaan pitää lomaa, tai jos olen ni loma on menny levätessä ja toipuessa ku mulla palautuminen vie aika paljo aikaa.  Perustelen aina mun huonoa "turismi tietämystä" että en mä osaa sanoa Savitaipaleesta yhtään enempää turistin silmin ja aika harvoin sieltäkään tulee vapaapäivinä lähettyä Lemille tai Lappeenrantaan katsomaan nähtävyyksiä. Mä en vaan oikein oo sitä tyyppiä joka suunapäänä tahkoaa kaikki aktiviteetit ja nähtävyydet ympärillä. Meen mielummin tonne metsään kukkulalle istumaan ja katon ku aurinko laskee vuorien taa ja  kaupungin valot näkyy tuhansina timantteina jossain kaukana. Mut voihan se olla et samanlaisia "tylsiä" kohteita aijon etsiäkkin. Mut mulle ne on just sitä parasta. ei liikaa ärsykkeitä.


Kävin vähän kävelemässä ettei tuu selkä ihan kauheen kipeeks tässä maatessa. Samalla reissulla ostin vesimelonin ja yhen tölkin limpparia. Jos ne ei kirvelis ja ärsyttäs kurkkua niin paljon ku suklaa ja karkit, jotain mielihyvää kuitenki kaipais. Ja ehkä ihan hyödyllistä hyödyttömyyttä hyvällä omallatunnolla. Ehtii kerätä voimia ja suunitella mitä kaikkee kivaa teen ens viikolla.  :)