En tykkää lentokoneessa matkustaisesta, pienet penkit, huonot tilat istua, sattuu joka paikkaan, ei mitään tekemistä ja tosi vaikee rentoutua. Mun lento lähti kuuden aikaa aamulla ja lähettiin kotoa joskus puolen kahen aikaa. Ja koska mun unirytmi on kääntyny niin et nukahan 2-3 aikaa ni en nukkunu ennen lentokoneesee menoa ollenkaa. Aloin olla niin väsyny että olo tuntu kipeeltä. Kaikki äänet kävi korviin ja muut asiat hermoon. Mä oisin väsyneenä (ja nälkäsenä) valmis vaikka terroritekoihin kunha saisin olla ihan hiljaa ja rauhassa. Joutu kuitenki ihmistenilmoilla nielemään kiukun ja käyttäytymään. Istuin koneen etuosassa ja porukkaa ramppas vessaan, mun penkki oliki siinä just sopivasti niin että siitä voi ottaa tukea ku vesasta tulijaa piti väistää. Valmiiks kireet hermot oli entistä kireemmät ku joku rytkyttää penkkiä. Käänsin penkkiä makuuasentoo ja laitoin silmät kii. Seuraavaks alan nuokkua ja lopulta säpsähän siihen että mun otsa osuu vasemman vierustoverin olkapäähän. En tiedä sanoiko se mulle jotain koska mulla oli kuulokkeet ja käänsin taktisesti samantien päätä, välttääkseni yllättävän sosiaalisen kontaktin. Koitan rentoutua ja nojata oikeeseen olkapäähän mut säpsähän taas kun pää alkaa uudestaan kallistua vasemmalla istuvan jätkän olkapäätä kohti. Pakko kai pitää silmät auki ja sitkeesti kuunnella huonoks paljastunutta äänikirjaa. Lopulta nuokuin koiranunta noin tunnin. loput ajasta pelasin candy crus sagaa ja vaihtelin kahen huonon äänikirjan välillä. Toinen pitkästytty ja toinen oli niin monimutkanen ettei siinä olotilassa voinu juurika keskittyä.
Kympiltä Espanjan aikaa ulos koneesta, venaamaan laukkuja. Sitä vaan siinä penkillä istuessa kelasin et onko ihan pakko mennä 10 cm päähän siitä hihnasta oottamaan sitä laukkua? Sieltähän ne meitsin laukut jo kiitää hihnalla mut toinen lähti vetämään uutta kierrosta kun en päässy tarpeeks lähelle ihmisten vaan hengaillessa siinä hihnan vierellä. Ei muutaku toiselle puolelle kyttäämään, matkalaukut messiin ja junalippua jonottamaan. Siihenki pitää muodostaa joka laitteelle näköjään oma jono. josta oikeestaan vaan 2/5 vetää koska loput ei ollutkaan jonoja vaan ihmiset vaan hengaili siinä kun joku niiden kaveri ostaa lippuja. Sit taas akka laukkuineen junaan ja siitä taksilla kotiin. Olin perkeleen kiukkunen, väsynyt ja nälkänen. En halunnu muuta ku omaan sänkyyn ja nukkua.
Täs kohtaa vois varmaa odottaa romanttista jälleenäkemistä Sergion kanssa, jossa mulle ois jotain syömistä jääkaapissa ja sänky puhtaine lakanoine odottamassa. Sergio lupas vaihtaa lakanat ja siivota kotona etten saa hermoromahdusta. Ilmotin aikasemmin että olen väsynyt ja en kestä sit yhtään mitään, hermot on kireellä ja haluun nukkua. No v-ttu mitä vielä. Koti oli kuulema siivottu, mun mielestä ei muuten ollu. Tiskiallas täys tiskiä, Lakanat oli vaihdettu. tai siis pelkkä aluslakana ja peittoa ei ollut koska kissanpentu teki siihen tarpeet edellisenä iltana ja Sergio oli laittanu kaikki muut lakanat pesukoneeseen ja ne oli märkinä kassissa pesukoneen vieressä.
Sotkune kämppä ja mun kaikki huonekasvit oli kuollu. Samoin kaikki mun kasvit pihalta. Eniten vituttaa ihmepensas jonka olin jo keväällä saanu tekemään uutta, kun se oli aikasemmin pudottanu lehtiä ja voinu aika huonosti. Kaikki työ hukkaan, sitäpaisti se oli kallis kasvi. prkl. En ollu ihan varma A) poltanko koko vitun talon, B) kävelenkö vaan pihalle, jatkan samaa vauhtia lentokentälle ja otan ekan lennon takas suomee. En valinnu kumpaakaan vaan tyydyin vaihtoehtoon C), Hauku mies ja huuda naama punasena samalla kun raivosiivoa kämppää.
Mut hei, pakko silti antaa armoa kun toinen on tehny koko kesän duunia keskimäärin 63 tuntia viikossa, yhellä vapaalla ja pyöräilee 12 km töihin ja takasin. Mun skootteriin oli myös hommattu uus akku, jarrupalat ja eturengas. Mitään noista en pyytäny mut silti ne sain. Ja noh, olihan se imuroinu sohvan alta.":D" Olis voinu samalla vetästä nojatuolin altakin tietysti... Ja kävi se mun kanssa siivoushommiin ku kiukuttelin menemää. Sain kyl kasan ihan mahtavia selityksiä. Tunnustan kyl olevani ihan hirvee nalkuttaja, valittaja ja kiukuttelija. Välillä ihan turhan ehdoton sille että My way or no way. Että se tunne kun katot suurennuslasilla keittiöpyyhkeiden ryppyjen muotoa, onks ne ravisteltu kunnolla kuivumaan laitettaessa.
Mut silti. Oliko asia niin vakava ku siltä tuntu? EI. Ylireagoinko? KYLLÄ. Oisko vaan pitäny käydä nukkumaan ja rauhottua? KYLLÄ. Ens kerralla tiiän mennä ensi hotellii vuorokaudeks nukkumaan et pystyn ottamaan ärsykkeet vastaan huomattavasti helpommin. Asioistahan vois tietys keskustella ja sopia vaikka ihan paperilla että säännöt on selvät..
Kotityöt on parisuhteen yleisin aihe riidellä. Siitä oliki sit hyvä alottaa taas yhteiselo. Meillä tosiaan on aika erilaiset siisteyskäsityksen ja anopin kanssa kuukauden tässä meijän yksiössä asuneena tiiän kyllä mistä on opittu "no siivotaan joskus (jos siivotaan) ku jaksetaan ja tehään vähän sinne päin". No, mun kanssa ku elää natsimeiningillä ja opettelee siivoamaan KUNNOLLA niin jos myö joskus erotaan ni seuraavalla on varmaan aika helppoa. :D Tietyille asioille ei vaan voi minkään ja vaatii kärsivällisyyttä puolin ja toisin ymmärtää toisen tapaa elää. Ja se pitäs vielä sovittaa yhteen oman elämisen kanssa. Jos jollain on sujunu yhteen muutto ja yhteiselo täysin mutkattomasti ni saa kertoa missä on salaisuus. Koska uskon ettei sellasta pariskuntaa oo olemassa. Ellei oo tietty koko elämän jo eläny yhessä ja oppinu sen kaiken yhessä mikä on se normaali. Sweet home Alabama.
Perjantai meni siis jotakuinkin päin helvettiä, olin kiukkunen , väsyny ja hämmentyny taas täst kaikesta maan vaihdosta ja pitkästä poissaolosta. Surin myös mun kaikkia kasveja ja pihaa joka oli ihan kiva alkukesästä. Ei muuten oo enää. No, ompahan tekemistä tällee työttömänä. kunhan nyt ensi toivun ja lopetan kaunan kantamisen. Voi mennä hetki. Ja joutuu ehkä vinkkaa et mun kokoelmast puuttuu nyt about kaikki kasvit. Hopi hopi kasvikaupoille.
Loppu ilta meni mulla vielä kotona järjestellessä, kävin kaupassa ostoksilla ja ostin kissanpennulle hiekkalaatikon. Eipähän tarvi lakanoita sotkea. Katoin sarjaa ja kävin semiajoissa nukkumaan. Tääl on muuten tosi kuuma ja musta tuntuu tosi hikiselle ja nihkeelle koko ajan. Ilma on ollu aika painostava ja pilvinen.
Aamulla maailma näytti huomattavasti paremmalle, eikä mun herkkä mieli nyt ehkä ihan niin järkyttävää tragediaa kokenu kuten edellispäivänä tuntu. Kasveja silti suren edelleen! Mut eiköhän seki unohu kun pääsen puuhastelemaan pihaa kuntoon ja saan uusia pikkuhiljaa tilalle. Kävin myöhemmin myös kaupungilla ettimäsää kameralle jalustaa. ei löytyny sopivaa eikä edullista. Kävin hakemassa myös tavaroita entiseltä duunipaikalta ja oli kiva nähä muutamia vanhoja työkavereita. :)
Kyl tää tästä vielä. Kunhan joku yö saan hyvät yöunet. Elämä on taas normaalia.
Kympiltä Espanjan aikaa ulos koneesta, venaamaan laukkuja. Sitä vaan siinä penkillä istuessa kelasin et onko ihan pakko mennä 10 cm päähän siitä hihnasta oottamaan sitä laukkua? Sieltähän ne meitsin laukut jo kiitää hihnalla mut toinen lähti vetämään uutta kierrosta kun en päässy tarpeeks lähelle ihmisten vaan hengaillessa siinä hihnan vierellä. Ei muutaku toiselle puolelle kyttäämään, matkalaukut messiin ja junalippua jonottamaan. Siihenki pitää muodostaa joka laitteelle näköjään oma jono. josta oikeestaan vaan 2/5 vetää koska loput ei ollutkaan jonoja vaan ihmiset vaan hengaili siinä kun joku niiden kaveri ostaa lippuja. Sit taas akka laukkuineen junaan ja siitä taksilla kotiin. Olin perkeleen kiukkunen, väsynyt ja nälkänen. En halunnu muuta ku omaan sänkyyn ja nukkua.
Täs kohtaa vois varmaa odottaa romanttista jälleenäkemistä Sergion kanssa, jossa mulle ois jotain syömistä jääkaapissa ja sänky puhtaine lakanoine odottamassa. Sergio lupas vaihtaa lakanat ja siivota kotona etten saa hermoromahdusta. Ilmotin aikasemmin että olen väsynyt ja en kestä sit yhtään mitään, hermot on kireellä ja haluun nukkua. No v-ttu mitä vielä. Koti oli kuulema siivottu, mun mielestä ei muuten ollu. Tiskiallas täys tiskiä, Lakanat oli vaihdettu. tai siis pelkkä aluslakana ja peittoa ei ollut koska kissanpentu teki siihen tarpeet edellisenä iltana ja Sergio oli laittanu kaikki muut lakanat pesukoneeseen ja ne oli märkinä kassissa pesukoneen vieressä.Sotkune kämppä ja mun kaikki huonekasvit oli kuollu. Samoin kaikki mun kasvit pihalta. Eniten vituttaa ihmepensas jonka olin jo keväällä saanu tekemään uutta, kun se oli aikasemmin pudottanu lehtiä ja voinu aika huonosti. Kaikki työ hukkaan, sitäpaisti se oli kallis kasvi. prkl. En ollu ihan varma A) poltanko koko vitun talon, B) kävelenkö vaan pihalle, jatkan samaa vauhtia lentokentälle ja otan ekan lennon takas suomee. En valinnu kumpaakaan vaan tyydyin vaihtoehtoon C), Hauku mies ja huuda naama punasena samalla kun raivosiivoa kämppää.
Mut hei, pakko silti antaa armoa kun toinen on tehny koko kesän duunia keskimäärin 63 tuntia viikossa, yhellä vapaalla ja pyöräilee 12 km töihin ja takasin. Mun skootteriin oli myös hommattu uus akku, jarrupalat ja eturengas. Mitään noista en pyytäny mut silti ne sain. Ja noh, olihan se imuroinu sohvan alta.":D" Olis voinu samalla vetästä nojatuolin altakin tietysti... Ja kävi se mun kanssa siivoushommiin ku kiukuttelin menemää. Sain kyl kasan ihan mahtavia selityksiä. Tunnustan kyl olevani ihan hirvee nalkuttaja, valittaja ja kiukuttelija. Välillä ihan turhan ehdoton sille että My way or no way. Että se tunne kun katot suurennuslasilla keittiöpyyhkeiden ryppyjen muotoa, onks ne ravisteltu kunnolla kuivumaan laitettaessa.
Mut silti. Oliko asia niin vakava ku siltä tuntu? EI. Ylireagoinko? KYLLÄ. Oisko vaan pitäny käydä nukkumaan ja rauhottua? KYLLÄ. Ens kerralla tiiän mennä ensi hotellii vuorokaudeks nukkumaan et pystyn ottamaan ärsykkeet vastaan huomattavasti helpommin. Asioistahan vois tietys keskustella ja sopia vaikka ihan paperilla että säännöt on selvät..
Kotityöt on parisuhteen yleisin aihe riidellä. Siitä oliki sit hyvä alottaa taas yhteiselo. Meillä tosiaan on aika erilaiset siisteyskäsityksen ja anopin kanssa kuukauden tässä meijän yksiössä asuneena tiiän kyllä mistä on opittu "no siivotaan joskus (jos siivotaan) ku jaksetaan ja tehään vähän sinne päin". No, mun kanssa ku elää natsimeiningillä ja opettelee siivoamaan KUNNOLLA niin jos myö joskus erotaan ni seuraavalla on varmaan aika helppoa. :D Tietyille asioille ei vaan voi minkään ja vaatii kärsivällisyyttä puolin ja toisin ymmärtää toisen tapaa elää. Ja se pitäs vielä sovittaa yhteen oman elämisen kanssa. Jos jollain on sujunu yhteen muutto ja yhteiselo täysin mutkattomasti ni saa kertoa missä on salaisuus. Koska uskon ettei sellasta pariskuntaa oo olemassa. Ellei oo tietty koko elämän jo eläny yhessä ja oppinu sen kaiken yhessä mikä on se normaali. Sweet home Alabama.Perjantai meni siis jotakuinkin päin helvettiä, olin kiukkunen , väsyny ja hämmentyny taas täst kaikesta maan vaihdosta ja pitkästä poissaolosta. Surin myös mun kaikkia kasveja ja pihaa joka oli ihan kiva alkukesästä. Ei muuten oo enää. No, ompahan tekemistä tällee työttömänä. kunhan nyt ensi toivun ja lopetan kaunan kantamisen. Voi mennä hetki. Ja joutuu ehkä vinkkaa et mun kokoelmast puuttuu nyt about kaikki kasvit. Hopi hopi kasvikaupoille.
Loppu ilta meni mulla vielä kotona järjestellessä, kävin kaupassa ostoksilla ja ostin kissanpennulle hiekkalaatikon. Eipähän tarvi lakanoita sotkea. Katoin sarjaa ja kävin semiajoissa nukkumaan. Tääl on muuten tosi kuuma ja musta tuntuu tosi hikiselle ja nihkeelle koko ajan. Ilma on ollu aika painostava ja pilvinen.
Aamulla maailma näytti huomattavasti paremmalle, eikä mun herkkä mieli nyt ehkä ihan niin järkyttävää tragediaa kokenu kuten edellispäivänä tuntu. Kasveja silti suren edelleen! Mut eiköhän seki unohu kun pääsen puuhastelemaan pihaa kuntoon ja saan uusia pikkuhiljaa tilalle. Kävin myöhemmin myös kaupungilla ettimäsää kameralle jalustaa. ei löytyny sopivaa eikä edullista. Kävin hakemassa myös tavaroita entiseltä duunipaikalta ja oli kiva nähä muutamia vanhoja työkavereita. :)
Kyl tää tästä vielä. Kunhan joku yö saan hyvät yöunet. Elämä on taas normaalia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti