Mun olo on taas normaali. Tai no suhteellisen normaali kun en oo oikein saanu nukuttua. En oo oikein päässy tuhlaamaa mun energiaa yhtään mihinkää, en urheiluun enkä oikein muuhunka Kun oon yrittäny minimoida riskit olla yhtään enempää kipee. Niin eipä oo oikein illalla tuli uni, eikä sen puoleen mielikään oo ollu kovin positiivinen ni iltasin lähinnä kiukuttaa.
Tänään oli kuitenki ensimmäinen päivä ku uskalsin lähtee lenkille. Teki ihan älyttömän hyvää, vähän hikee pintaa, matkaa tuli kartasta laskettuna about 6-7km josta puolet ehkä hölkkäsin. Loput matkasta kattelin maisemia, nautin hyvästä ilmasta ja kunhan haaveilin. Tai no, tuo on sitä mitä mä kai ylipäätäsä teen ehkä puolet mun ajasta. Oon kova tyyppi haaveilemaan ja kelailemaan asioita. Nautin vaan olemisesta. Niinku kaikilla muillakin ni kelat päässä ei aina oo mitään mukavia ja mietin että mitä jos.
Oon tässä nyt kaks kuukautta koittanu tehä tubeen Draw my life - videoo, jossa siis periaatteena on piirtää ja kertoo mun elämä syntymästä tähän hetkee. En todellakaan osaa piirtää mut ihan oman itseni kannalta on oikeestaan aika mielenkiintosta käydä omaa elämää läpi. Miettii niitä kaikkia asioita jotka on vaikuttanu sen hetkisiin päätöksiin ja mihi elämä on sen jälkee vieny. Tavallaan aika raskasta koska suurimmat muutokset on tullu aina ikävien tuntemusten seurauksena. Kuka sitä nyt elämäänsä lähtis hirveesti muuttamaan jos kaikki on ihan hyvin. Paitsi on mulle tullu onneks vastaan ihan mukaviakin sattumia jotka on vieny eteenpäin ja en mä ilman niitä asuis ja olis täällä ja tässä tilanteessa. Toi koko projekti on aika haastava koska ihan kaikkia yksityiskohtia elämään vaikuttaneista asioista ei voi kertoo jo ihan muiden ihmisten yksityisyyden suojan takia. Ja et miten mä kerron asiat että ihmiset pystyy ymmärtämään mun kokemukset ja miks niitä asioita tapahtu. Ja mitkä niistä kaikista tapahtumista on ne kaikista eniten mun elämään vaikuttaneet asiat.
Joku ehkä kelaa et miks mä sitten haluun nähä tän kaiken ajan ja vaivan tän asian suhteen? Siks että mä haluun et ihmiset tajuis et kaikille meille taoahtuu paljon asioita ja se just sillä hetkellä tapaama tyyppi on joskus ollu jossain muussa roolissa. Se ihminen ois voinu olla ihan eri tyyppi jos oisitte tavannu eri aikana, ja eri yhteydessä. Haluun tavallaa uskoo et ollaa joka päivä uusia ihmisiä ja meil on mahollisuus tehä asioita paremmin. Vaikkei meijän persoonat ja luonteenpiirteet katoa tai muutu, nekin kaikki piirteet näkyy eri tilanteissa ja elämänvaiheissa osa vahvempina , osa heikompina.
Mut mitä jos. Mitä jos mun elämä ois menny niinku sen suunnittelin. Jos lapsuuden haaveita ei lasketa niiin toivoin teini-ikäsenä et mulla ois alle 25-vuotiaana ainakin yks lapsi, työpaikka, omakotitalo jossain landella luonnon ympäröimänä. Savitaipaleella kai. Ja olisin naimisissa jonku ihanan miehen kanssa. Kai jonkun niistä mun ihastuksista joilta en sit oikein keneltäkään saanu vastarakkautta, tai jos sain ni sain myös sydänsuruja. Aina. Välillä myös kohtelua jota en todellakaan olis ansainnu. Asiat ei siis todellakaan menny niinku suunnittelin ja mulla ei oo mitään niistä mitä mulla nyt "pitäis" olla. Ei edes työpaikkaa tällä hetkellä. :D Mitään en haluais menneisyydestä muuttaa, en halua poistaa edes tyhmiä vanhoja facebook päivityksiä vaikka siihen on jopa mahollisuus. Oon tehny isoja virheitä. Joille ei enää voi mitään. Ne kaikki asiat on tuonu mut tähän ja tehny mut tämmmöseks. En oo enää katkera, en vihaa ketään. Mut silti haluaisin mahollisuuden nähä miten elämä ois menny jos oisin valinnu joitain asioita toisin. Jos oisinki saavuttanu ne kaikki haaveet ja unelmat joita mul joskus oli. Koska tätä mä en suunnitellu mut silti on ihan hyvä olla. En haluais pois.
Edelleenki oon ihan yhtä eksyksissä mitä mä aijon tulevaisuudessa tehdä. En tiiä tarviiko mun tietääkkä kun tähänki asti asiat on järjestyny ihan hyvin.
Tänään oli kuitenki ensimmäinen päivä ku uskalsin lähtee lenkille. Teki ihan älyttömän hyvää, vähän hikee pintaa, matkaa tuli kartasta laskettuna about 6-7km josta puolet ehkä hölkkäsin. Loput matkasta kattelin maisemia, nautin hyvästä ilmasta ja kunhan haaveilin. Tai no, tuo on sitä mitä mä kai ylipäätäsä teen ehkä puolet mun ajasta. Oon kova tyyppi haaveilemaan ja kelailemaan asioita. Nautin vaan olemisesta. Niinku kaikilla muillakin ni kelat päässä ei aina oo mitään mukavia ja mietin että mitä jos.
Oon tässä nyt kaks kuukautta koittanu tehä tubeen Draw my life - videoo, jossa siis periaatteena on piirtää ja kertoo mun elämä syntymästä tähän hetkee. En todellakaan osaa piirtää mut ihan oman itseni kannalta on oikeestaan aika mielenkiintosta käydä omaa elämää läpi. Miettii niitä kaikkia asioita jotka on vaikuttanu sen hetkisiin päätöksiin ja mihi elämä on sen jälkee vieny. Tavallaan aika raskasta koska suurimmat muutokset on tullu aina ikävien tuntemusten seurauksena. Kuka sitä nyt elämäänsä lähtis hirveesti muuttamaan jos kaikki on ihan hyvin. Paitsi on mulle tullu onneks vastaan ihan mukaviakin sattumia jotka on vieny eteenpäin ja en mä ilman niitä asuis ja olis täällä ja tässä tilanteessa. Toi koko projekti on aika haastava koska ihan kaikkia yksityiskohtia elämään vaikuttaneista asioista ei voi kertoo jo ihan muiden ihmisten yksityisyyden suojan takia. Ja et miten mä kerron asiat että ihmiset pystyy ymmärtämään mun kokemukset ja miks niitä asioita tapahtu. Ja mitkä niistä kaikista tapahtumista on ne kaikista eniten mun elämään vaikuttaneet asiat.
Joku ehkä kelaa et miks mä sitten haluun nähä tän kaiken ajan ja vaivan tän asian suhteen? Siks että mä haluun et ihmiset tajuis et kaikille meille taoahtuu paljon asioita ja se just sillä hetkellä tapaama tyyppi on joskus ollu jossain muussa roolissa. Se ihminen ois voinu olla ihan eri tyyppi jos oisitte tavannu eri aikana, ja eri yhteydessä. Haluun tavallaa uskoo et ollaa joka päivä uusia ihmisiä ja meil on mahollisuus tehä asioita paremmin. Vaikkei meijän persoonat ja luonteenpiirteet katoa tai muutu, nekin kaikki piirteet näkyy eri tilanteissa ja elämänvaiheissa osa vahvempina , osa heikompina.
Mut mitä jos. Mitä jos mun elämä ois menny niinku sen suunnittelin. Jos lapsuuden haaveita ei lasketa niiin toivoin teini-ikäsenä et mulla ois alle 25-vuotiaana ainakin yks lapsi, työpaikka, omakotitalo jossain landella luonnon ympäröimänä. Savitaipaleella kai. Ja olisin naimisissa jonku ihanan miehen kanssa. Kai jonkun niistä mun ihastuksista joilta en sit oikein keneltäkään saanu vastarakkautta, tai jos sain ni sain myös sydänsuruja. Aina. Välillä myös kohtelua jota en todellakaan olis ansainnu. Asiat ei siis todellakaan menny niinku suunnittelin ja mulla ei oo mitään niistä mitä mulla nyt "pitäis" olla. Ei edes työpaikkaa tällä hetkellä. :D Mitään en haluais menneisyydestä muuttaa, en halua poistaa edes tyhmiä vanhoja facebook päivityksiä vaikka siihen on jopa mahollisuus. Oon tehny isoja virheitä. Joille ei enää voi mitään. Ne kaikki asiat on tuonu mut tähän ja tehny mut tämmmöseks. En oo enää katkera, en vihaa ketään. Mut silti haluaisin mahollisuuden nähä miten elämä ois menny jos oisin valinnu joitain asioita toisin. Jos oisinki saavuttanu ne kaikki haaveet ja unelmat joita mul joskus oli. Koska tätä mä en suunnitellu mut silti on ihan hyvä olla. En haluais pois.
Edelleenki oon ihan yhtä eksyksissä mitä mä aijon tulevaisuudessa tehdä. En tiiä tarviiko mun tietääkkä kun tähänki asti asiat on järjestyny ihan hyvin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti